Kaukana ja rauhassa. Iona-yhteisö kunnosti raunioituneetkin luostarialueen rakennukset, joista vanhimmat ovat 1100-luvulta. Niitä hoitaa nyt Historic Scotland.
Matkalla sieluun Ionassa
Kelttiläinen kristillisyys ja nykypäivän ongelmien käsittely lyövät kättä ikivanhassa luostarissa Skotlannissa.
Teksti Eeva Simola
Kuvat Patrick Dieudonne / Corbis / SKOY ja Eeva Simola
Luostaria pyörittää 20 yhteisön jäsentä vuoden–kolmen sitoumuksin, satakunta vaihtuvaa vapaaehtoista apunaan. Viikkovieraita luostarissa käy 1 300 vuodessa ja saarella sijaitsevassa McLeod-toimintakeskuksessa tuhat lisää.
Luostarin perusti irlantilainen pyhä Columba vuonna 563 Ionalle päädyttyään. Sieltä kelttiläistä kristinuskoa levitettiin Skotlantiin ja Englantiin. Hiipunut toiminta elpyi 1938 alkaen pastori George MacLeodin perustaman Iona-yhteisön voimin.
Kiinalainen Matthew Yang syö nuudeleita palkitun ekohostellin keittiössä. Hän halusi kävellä Ionalle, mutta eksyi tiellä ja yritti leiriytyä pimeässä. Myrsky vei teltan ja makuupussin.
Eräs autoilija poimi likomärän vastavalmistuneen sosiaalipoliitikon yöksi turvaan. Ionalla Yang koki pian, että paikka tukee hänen uskonnollisia tarpeitaan, suo yhteisöllisyyttä ja hyväksyntää.
Illalla soratie rahisee, kun eri suunnista kuljetaan taskulamppujen kanssa luostarikirkkoon jumalanpalvelukseen kello 21:ksi.
Aamukirkko pidetään kello 9. Hartauksiin sisältyy teemoitettu keskusteluosuus, joka jää itämään. Sen jälkeen avataan luostarin lippukassa sekä matkamuisto- ja kirjakauppa. Oppaat kertaavat luostarin historiaa ja digikamerat räpsyvät. Saarella käy vuosittain 120 000 ihmistä, useimmat päiväretkellä.
Luostarin viereisellä hautausmaalla on varhaiskeskiaikainen skottikuninkaiden hautakappeli. Sen sisänurkkaan nojaa karu puuristi. Karen Sue on kiinnittänyt ristiin esirukouspyynnön: ”Paranna minut syömishäiriöstäni.” Tukea yhteisöltä pyydetään sähköpostillakin.
Yhteisön luonnonläheisyys, arkisuus ja syyllistämättömyys vetoavat suomalaiseen.
Hiippakuntasihteeri Kati Pirttimaa tutustui Ionan yhteisöön ja sen spiritualiteettiin viime keväänä.
− Luonto on vahvasti läsnä, mikä istuu hyvin helposti suomalaiseen tapaan ajatella. Arkisuuskin puhuttelee – tapa, jolla kristillisyys on luonteva osa elämää, tässä ajassa.
Columban munkit laativat aikoinaan pitkälti Ionalla Book of Kells -rukouskirjan.
– Nämä rukoukset ovat aarteita, joiden sanoituksista puuttuvat syyllistäminen ja syyllistyminen. Suomalaiseen pietistiseen kulttuuriin nämä asiat liitetään niin helposti, Pirttimaa sanoo.
Tunnettu kirjailija Alastair McIntosh vastasi Ionan Pilgrimage of Life -viikosta syyskuun lopulla.
− Elämää on kuvattu matkaan lähdön matkaksi ja sarjaksi initiaatioita, joiden jälkeen palataan jakamaan uudistuneesta itsestään yhteisölle. Viikon aikana täällä koetaan, auttaako pyhiinvaellus siinä, auttavatko Ionan pyhät paikat, kertomukset ja perinteet, McIntosh kuvailee.
Episkopaalisen seurakunnan kirkkoherra Martha Clark matkusti saarelle Washingtonista ja osallistuu pyhiinvaellusviikkoon odotuksitta.
− Iona alkaa, kun täältä lähdetään, Clark sanoo.
McIntosh edustaa kveekareita johtokunnassa, joka neuvoo Iona-yhteisöä hengellisissä kysymyksissä. Hän myös opettaa humaaniekologiaa glasgow’laisessa yliopistossa. Meidät esitteli hänen gaelin kielen avustajansa Catherine MacKinvey . Hänet taas tapasin dyyneillä aamu-uinnilta palatessani.
Ennen viikon alkua McIntosh istuu hostellin keittiössä ja tarjoaa palaveriaamiaista avustajalleen, viikon kitaristille ja minulle. Keittiö on hiljennyt, moni lähti aamukirkkoon. Ikkunoiden takana aaltoilee rantalaidun ja loiskii meri.
− Globalisaation seurauksena harvat ymmärtävät enää luonnon, maan ja tiettyyn paikkaan kuulumisen merkitystä. Yhteisöllisyyskin on kadonnut, sanoo McIntosh.
– Turisti tulee saarelle näkemään muttei ehdi herkistyä paikalle. Paikallaan olo auttaa matkalla sieluun. Siitä on kyse Iona-yhteisössä, McIntosh jatkaa.
Kati Pirttimaan mukaan Ionan yhteisö ja jumalanpalveluselämä ovat mainio esimerkki siitä, miten eri puolilta maailmaa ja erilaisista kristillisistä taustoista tulevat ihmiset voidaan saattaa rakentavasti yhteen.
Luostarin rauhallisia päiviä rytmittävät jumalanpalveluselämä, ateriat ja työtehtävät.
– Työ auttaa tutustumista, yhdistää ja edistää etsiskelyä, omien pohdintojen syventymistä ja näkemysten vaihtoa, kertoo Ionalla viikon vuonna 2004 viettänyt Anneli Vartiainen kirkkohallituksesta. Hän työskentelee kansliapäällikön erityisavustajana.
Kelttiläistä kristillisyyttä viljellään myös Skotlannin itärannikolla Holy Islandilla Lindisfarnen luostarissa. Se lienee suomalaisille kävijöille tutumpi.
Myös ranskalainen Taizé-luostari on vaikuttanut Suomessa paljon jumalanpalveluselämään. Anneli Vartiaisen mukaan kaikkien kolmen spiritualiteetista löytyy samoja piirteitä. Iona-yhteisökin on Taizén lailla ekumeeninen.
− Kun sen juuret ovat 500-luvulta, yhtenäisen kirkon ajalta, ei ole ihme, että se on mahdollinen kaikille. Voimakas jumalanpalveluselämän vaaliminen luo sekin yhteisen pohjan eri kirkkokunnille.
Iona-yhteisön kristinuskon tulkintaan kuuluvat hengellisyys, oikeudenmukaisuus ja yhteiskunnallisuus.
− Tämä minua Ionassa koskettaa ja kiehtoo; rohkeus katsoa, mitä nämä merkitsevät sen yhteisössä. Iona-yhteisö tekee sen rohkeasti ja raikkaasti, sanoo Vartiainen.
Jaa tämä artikkeli: