Maximin hengetär
Jos olet käynyt elokuvateatteri Maximissa, olet todennäköisesti tavannut Marja Järviö-Jolivetin , 56. Hän on se aurinkoinen kiharapää, joka usein toivottaa hyvää elokuvailtaa salin ovella.
– Minulla on usein taka-ajatuksia tervehtiessäni. Kun tulossa on jotain mielenkiintoista, oikein hihkun mielessäni, että hyvä, kun tulit katsomaan juuri tätä leffaa.
Lippujen repimisen lisäksi Järviö-Jolivet huolehtii Maximin koneenhoitajana, että elokuva pyörii moitteettomasti.
– Digiaika on pistänyt minut miettimään kuntoilua ensimmäistä kertaa elämässäni.
Nykyään elokuvat lähtevät liikkeelle tietokoneelta. Aikaisemmin koneenhoitajien hauikset kasvoivat painavia elokuvakeloja nostellessa.
Tällä viikolla raskaita 35-millisiä keloja pyörii taas Maximissa, kun vietetään Rakkautta ja anarkiaa -elokuvafestivaalia ja valkokankaalla nähdään myös valtavirrasta poikkeavia filmejä.
Järviö-Jolivet aloitti uransa elokuvateatterin tätinä Ranskan Marseillessa 1990-luvun puolivälissä. Ennen sitä hän ehti opiskella musiikkia Torontossa, rakastua ranskalaiseen mieheen, asua hänen kanssaan Pariisissa, muuttaa Marseilleen, saada kaksi lasta, elää kotiäidin elämää, erota ja kouluttautua valoteknikoksi teatteriin.
Ensimmäisenä elokuva-alan työnään hän kiersi Marseillen lähikyliä pakettiautolla, jonka takakontissa kulki kaikki tarvittava elokuvateatterin pystyttämiseen. Kiertävä teatteri vei elokuvia alueille, joilla ei ollut kaupallisia elokuvanäytöksiä.
– Se oli hauskaa hommaa. Ranskassa penkeiltä löytyi aina kolikoita. Ehkä ranskalaisten taskuissa on enemmän reikiä kuin suomalaisten.
Etu-Töölössä kasvanut Järviö-Jolivet muutti takaisin Suomeen vuonna 2003 hoitamaan vanhempiaan. Töitä löytyi elokuvateatteri Bio Citystä. Maximissa hän on työskennellyt vuodesta 2005.
Maximin hyvä henki rakentuu Järviö-Jolivetin mukaan pienistä jutuista työntekijöiden yhteistyönä.
Haastattelupäivänä Järviö-Jolivet on esimerkiksi vapaalla, mutta hän käy silti kiinnittämässä haastattelun lomassa salin oveen suunnittelemansa nimikyltin, jossa lukee The Curious Incident of the Dog in the Night-Time . Illan esitys ei ole elokuva vaan teatteritaltiointi National Theatresta Lontoosta. Maximissa näytetään silloin tällöin myös oopperaa maailmalta.
Järviö-Jolivet koostaa myös viikoittain Maximin elokuvista ja niiden saamista kritiikeistä pienet tietoiskut aulojen pöydille. Samanlaisia ei löydy muista teattereista.
– Tykkään näprätä kotona kuvankäsittelyohjelman kanssa, ja ihmiset haluavat lueskella odottaessaan saliin pääsyä.
Itse hän käy elokuvissa harvoin.
– Olen nähnyt monista elokuvista aina tärkeimmän eli lopun.
Ranskassa ollessa elokuvista tulee nautiskeltua enemmän. Sinne hän matkustaa aina kun mahdollista. Siellä asuvat hänen aikuiset lapsensa ja viime kesänä syntynyt lapsenlapsi.
– Kun velvollisuudet ovat täällä ohitse, haluaisin vielä joskus palata Marseilleen.
Ihmettelen, mihin Suomesta on hävinnyt välittämisen kulttuuri. Ihmisiä jätetään yksin nykyään mitä kurjempiin tilanteisiin. Eihän maailma voi toimia näin.
Intohimoni on musiikin tekeminen. Lauluääneni asuu Ranskassa. Kun olen siellä, musisoimme ystäväni kanssa yhdessä. Minä soitan pianoa, ja hän laulaa.
Maria Ruuska
Jaa tämä artikkeli: