Maya-tytön elämä muuttui
Taistelija. Maya-intiaani Ruby Coy Quejin perinteinen asu kertoo hänen kuuluvan Guatemalan alkuperäisväestöön.

Taistelija. Maya-intiaani Ruby Coy Quejin perinteinen asu kertoo hänen kuuluvan Guatemalan alkuperäisväestöön.

Maya-tytön elämä muuttui

Syrjinnän kohteeksi ei ole pakko alistua. Maya-intiaani Ryby Coy Quej tietää tämän omasta ­kokemuksestaan. Hän kamppailee ihmisoikeuksien puolesta Guatemalassa.

Jäätävän kylmänä pakkaspäivänä on ilo tavata ihminen, joka säteilee lämpöä. On kuin Ruby Coy Quej olisi tuonut mukanaan Helsinkiin matkalaukullisen Keski-Amerikan aurinkoa.
Coy Quej on saapunut Suomeen maannaisensa Dora Arriola Vegan kanssa. He ovat täällä Kirkon Ulkomaanavun ja Yhteisvastuukeräyksen vieraina. Keräys tukee tänä vuonna ihmisoikeustyötä Guatemalassa. Sen tuotosta 60 prosenttia ohjataan kansainväliseen avustustyöhön Kirkon Ulkomaanavun kautta.

Maya-intiaaneihin kuuluva Coy Quej työskentelee ADP-kansalaisjärjestössä (Asociación de Amigos del Desarrollo y la Paz), joka toimii kokonaisvaltaisen kehityksen ja tasa-arvon edistämiseksi erityisesti naisten, lasten ja nuorten parissa.
”Olen itse esimerkki siitä, että elämä voi muuttua. En ole antanut raskaiden kokemusten murtaa itseäni. Nyt voin auttaa muita vaikeassa tilanteessa olevia toteuttamaan unelmiaan”, hän sanoo.
Alkuperäiskansat kokevat Guatemalassa vakavaa syrjintää ja väkivaltaa kouluissa ja työelämässä. Erityisen vaikeassa tilanteessa ovat naiset ja nuoret sekä maaseudun maattomat asukkaat. Yhteisvastuukeräys perehdyttää alkuperäiskansoihin kuuluvia ihmisoikeuksiin ja tukee naisten ja nuorten osallistumista päätöksentekoon.
Noin puolet Guatemalan noin 14 miljoonasta asukkaasta on mayoja. Lähes 80 prosenttia alkuperäiskansojen edustajista elää köyhyysrajan alapuolella, suuri osa heistä maaseudulla. Koulutuksen puute, ihmisten haluttomuus osallistua yhteiskunnallisesti ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat suuria ongelmia.

Ruby Coy Quej, 26, varttui niukoissa oloissa maaseudulla Alta Verapazin maakunnassa maan pohjoisosassa. Hän oli kuusilapsisen perheen ainoa tytär. Perinteiset käyttäytymismallit ja naisten heikompi asema näkyivät perheen arkipäivässä. Isä määräsi kaikesta ja löi, ellei häntä toteltu.
”Sain käydä vain alakoulun kuusi luokkaa. Kotityöt kaatuivat minun harteilleni. En koskaan saanut leikkiä tai esimerkiksi ajaa pyörällä, kuten veljeni”, hän kertoo.
Äidin kannustus sai Coy Quejin pyrkimään elämässään eteenpäin. Äiti ei halunnut tyttären toistavan omaa kohtaloaan­, vaan kehotti häntä menemään töihin hankkimaan opiskelurahoja.
”Työskentelin aamuisin torimyyjänä ja lihakaupassa, iltapäivisin opiskelin. Kaikki täytyi pitää salassa isältä. Myöhemmin isän asenne muuttui, kun hänelle selvisi, kuinka paljon panostin opiskeluun. Hän sanoi, että saisin opiskella, jos hoitaisin myös kotityöt.”
Alakoulun naisopettaja oli Coy Quejille innostava esimerkki. Hän halusi itsekin opettajaksi, pyrki sinnikkäästi yliopistoon ja suoritti maisteriopinnot.
Yliopiston rehtori pani merkille tiedonhaluisen, sosiaalisen ja iloisen opiskelijan. Hän ehdotti, että Coy Quej osallistuisi yliopistojen väliseen naisten kilpailuun, jossa ei mitelty kauneudesta vaan tuotiin esille sisäistä vahvuutta.
”Kilpailun voitto muutti elämäni. Julkisuus avasi monia ovia. Pääsin töihin kunnalliseen naisten oikeuksia valvovaan toimistoon.”

Parin vuoden kuluttua Coy Quejia pyydettiin ADP:n työntekijäksi. Järjestössä nähtiin, että asemaansa aktiivisesti muuttanut nuori nainen voisi auttaa myös muita parempaan elämään. Aluksi Coy Quej toimi kenttätyöntekijän avustajana. Nyt hän työskentelee hankekoordinaattorina.
ADP kouluttaa erityisesti nuoria ja naisia, jotta he tulisivat tietoisiksi oikeuksistaan kansalaisina. Coy Quej pitää tärkeänä sitä, että nuoret oppivat välttämään eriarvoisuuteen johtavia toimintamalleja.
”Tietoisuuden lisääminen on kaikkein tehokkain tapa korjata epäkohtia pysyvästi. Kävin itsekin nuorempana ADP:n järjestämissä koulutuksissa ja sain apua ja voimaa.”
Ihmisoikeustyö on saanut Coy Quejin näkemään, että suunnitelmallisella ja kulttuurin vivahteet huomioon ottavalla toiminnalla voi saada paljon aikaan.
”Kierrämme yhteisöissä ovelta ovelle ja etsimme niitä, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa. Onnistumisen hetkiä on yksilötasolla usein.”
Coy Quejin mieleen on jäänyt luku- ja kirjoitustaidoton nainen, joka kärsi miehensä väkivallasta, mutta pääsi siitä irti.
”Kerroin hänelle tarinani ja kysyin, haluaisiko hän muuttaa omaansa. Nainen opetteli lukemaan ja kirjoittamaan, alkoi opiskella ja kiertää nyt auttamassa muita naisia. Hän on yhteisönsä naisjohtaja ja edustaa naisia myös kansallisella tasolla.”

Coy Quej kertoo kokeneensa syrjintää etnisen taustansa vuoksi. Esimerkiksi yliopiston opettajat eivät antaneet perinteiseen asuun pukeutuneen opiskelijan puhua luennoilla.
Hänen nykyisessä työympäristössään, itäisessä Jalapan maakunnassa ennakkoluulot ovat juurtuneet erityisen syvälle. Etenkin alkuun hän sai osakseen oudoksuvia katseita kiertäessään työkentällä.
”Kaikesta huolimatta olen onnistunut voittamaan ihmisten kunnioituksen olemalla oma itseni ja tekemällä työtä. En anna muiden kielteisille asenteille valtaa itsessäni.”
Työnsä ohessa Coy Quej opiskelee lakitiedettä. Hän toivoo, että pääsisi tulevaisuudessa vaikuttamaan vallanpitoon sisältä päin poliitikkona tai viranomaisena, jotta ihmisistä tulisi päättäjille tärkeämpiä kuin raha.
”Koen itseni taistelijaksi. Olen ylpeä siitä, että olen nainen ja kuulun alkuperäiskansaan. En kiellä enkä häpeä menneisyyttäni. Jos en olisi joutunut kärsimään, en olisi se vahva ihminen, joka nyt olen.”

Mitä?

Yhteisvastuukeräyksen ulkomaisena kohteena on ihmisoikeustyö Guatemalan alkuperäiskansojen parissa.

Miksi?

Alkuperäiskansat kokevat Guatemalassa vakavaa syrjintää ja väkivaltaa. Heikoimmassa asemassa ovat naiset, nuoret ja maaseudun maattomat.

Miten?

Yhteisvastuukeräyksen avulla pyritään lisäämään ihmisten tietoisuutta ­oikeuksistaan ja ­vähentämään eriarvoisuutta.

Jaa tämä artikkeli: