Viestiä vallattomilta. Sosiologian professori Juho Saari on jo vuosien ajan ollut mukana lukuisissa suomalaista vähäosaisuutta tutkivissa projekteissa.
Me ja ne ihanuuksien ihmemaassa
Suomen hyvinvoivat ja huono-osaiset ovat yhä etäämmällä toisistaan.
Juho Saari puhuu huono-osaisuuden notkelmista. Hyvinvointisosiologian professori viittaa sanaparilla sekä laulusta tuttuun kielikuvaan että hyvinvoinnin epätasaiseen jakautumiseen.
J.H. Erkko kirjoitti vuonna 1883 Kansalaislaulun:
Olet maamme, armahin Suomenmaa
ihanuuksien ihmemaa
Joka niemeen, notkohon saarelmaan
kodin tahtoisin nostattaa.
Juho Saari näkee laulussa yhteyden teemoihin, joita hän on tutkinut vuosia ja joista hän on julkaissut satoja tieteellisiä tekstejä.
"Niemenkärkien komeista rantahuviloista on vaikea saada näköyhteyttä notkoihin, joissa vaatimattomat asumukset nököttävät", Saari tiivistää.
Notkelmissa asuvilla hän tarkoittaa ihmisiä, joita ei koske pelkästään taloudellinen köyhyys, vaan myös elämän laadun heikkeneminen ja huono-osaisuuteen sopeutuminen.
"Heillä sekä elintaso että elämänlaatu ovat keskivertoa matalammalla tasolla. Perhe, työ, harrastukset ja yhteiskunnalliseen elämään osallistuminen eivät ole heille itsestään selviä, helppoja tai edes mahdollisia asioita.
Heitä on monta. Suomessa on köyhää kansaa 800 000.
"Tuota joukkoa koskee suhteellinen eriarvoisuus. Heidän tulonsa ja työllistymistilanteensa on keskivertoa matalammalla tasolla. Heistä pitkäaikaisköyhiä, siis viimesijaisen turvan eli erilaisten tukien piirissä olevia on noin 250 000. Noin sata tuhatta ihmistä vuositasolla on niin sanottua leipäjonokansaa, heistä noin 20 000 jatkuvasti."
Saari tarkentaa suomalaisen hyvinvoinnin kokonaiskuvaa kahdella kuviolla. Vielä 1960-luvulla väestöä saattoi kuvata pyramidilla, jonka leveällä pohjalla oli suuri joukko heikommin toimeen tulevia ja huipulla oli kapea eliitin kärki.
"Nyt kuvio on venynyt kärjellään seisovaksi salmiakiksi. Kaikkein ylinnä on edelleen pieni eliitti, keskellä kohtuullisesti toimeentulevat ja salmiakin alaosassa yhä enemmän yhä heikommin pärjääviä. Sosiaalinen etäisyys kasvaa. Salmiakin ylä- ja alapäissä, huipulla ja pohjalla eletään täysin erilaisia elämiä. Kosketuspinta ja ymmärrys ääripäiden välillä on yhä kauempana toisistaan", Saari selittää.
Etääntyminen aiheuttaa konkreettisen hyvinvointikuilun lisäksi arvojen kovenemista. Huonoina taloudellisina aikoina kiristyy myös kilpailu ihmisten välillä.
"Empatiakuilu syvenee. Me arvioimme työttömät ja köyhät ei-kunniallisiksi ihmisryhmiksi. Raitistuisivat! Reipastuisivat! Menisivät töihin! Hankkisivat harrastuksia, ystäviä, elämänkumppanin!"
Kaukaa on vaikea ymmärtää, miten huono-osaisuuden sosiaalipsykologiset lainalaisuudet toimivat. Niukkuudessa eläessä suurin osa ihmisen energiasta kuluu elämäntilanteessa pärjäämiseen. Työelämän, palvelujen ja sosiaalisen elämän ulkopuolella ihmisen resilienssi eli kimmoisuus heikkenee. Sosiologian professori kuvaa tilannetta esimerkillä nyrkkeilijästä.
"Kun tarpeeksi monta kertaa ottaa iskun päähänsä, putoaa lopulta kanveesiin. Vaarallisin vaihe on adaptaatio, sopeutuminen. Tämä omaan tilanteeseensa tyytyminen kuulostaa periaatteessa hyvältä, mutta sen kääntöpuoli on usein negatiivinen asenne elämään ja mahdollisuuksiin. Ihminen alkaa itsekin uskoa, ettei työelämällä ole mitään hyvää tarjottavaa, kouluttautuminen ei kannata, ja yksinkin pärjää."
Huono-osaisuuden notkelmien ymmärtäminen on erityisen tärkeää päättäjille. Juho Saari on mukana arkkipiispa Kari Mäkisen koolle kutsumassa Köyhyysryhmässä, joka evästää tulevaa hallitusta tuoreella raportillaan. Usean kymmenen, laajasti eri elämänalueita edustavan asiantuntijan joukossa on Saaren mukaan saatu aikaan vahva eettinen opas, jossa on selkeitä toimenpide-ehdotuksia.
Työllisyyden kasvattaminen on keinovalikoiman kärjessä. Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän uudistaminen ja siihen liittyvien maksujen alentaminen on olennaista.
Viimesijaisen turvan eli erilaisten etuuksien tarkistamisella todellisten kustannusten tasolle on Saaren mukaan myös kiire.
"Etuuksien taso oli 90-luvun puolivälin lamassa sekä suhteellisesti että absoluuttisesti parempi kuin nyt. Toimeentuloturvaa on parannettava. Asumistuen nostamiseen monet meistä tutkijoista suhtautuvat sen sijaan epäilevästi. Siinä piilee vaara, että vuokranantajat nostavat vuokria samassa suhteessa kuin asumistuki nousee", Saari huomauttaa.
Asumisen kalleus onkin yksi suurista huono-osaisuuden notkoja erityisesti pääkaupunkiseudulla aiheuttavista tekijöistä. Saaren mukaan erityisessä köyhyyteen liukumisen vaarassa ovat yksin vuokralla asuvat. Heitä on ikääntyvässä väestössä yhä enemmän.
"Valtion rahoittamaa vuokra-asuntotuotantoa kasvattamalla saataisiin asuntojen vuokrahintoja kilpailun kasvaessa alas. Myös monipuolista yhteisöllistä asumista olisi syytä mahdollistaa."
Alkava hallituskausi on huono-osaisuuden vähentämisen kannalta tärkeä. Sekä asenteita että toimenpiteitä vauhdittaa parhaiten elpyvä talous.
"Ylijäämäinen valtiontalous on köyhän paras ystävä", sosiologi Saari tiivistää.
Lue myös arkkipiispa Kari Mäkisen haastattelu täältä (Esse nro 5/2015).
Jaa tämä artikkeli: