Me olemme koneita
Kanadalainen kulttuurifilosofi Marshall McLuhan havahdutti maailmaa parikymmentä vuotta sitten väittämällä, että ihmiskunta on pikkuhiljaa muuttumassa koneeksi. Hänen kuuluisin väittämänsä on, että sähköteknologia on ihmisen keskushermoston jatke.
Ihmislajin kehittymisen historia on jakaantumisen ja laajentumisen historiaa. Evoluution myötä tieto on alkanut liikkua yhä hämmästyttävämmällä nopeudella. Maailman luomisesta alkanut hurja kehityskaari on kuljettanut meitä imunesteen, verenkierron ja hermoston kautta aina modernien tietoverkkojen maailmaan, jossa maailmankaikkeus toimii kuten yksi elävä organismi. Me kaikki olemme siis yhtä, niin kuin Jeesus kerran rukoili, halusimmepa sitä tai emme.
Mitä pienen ihmisen pitäisi tästä kaikesta sitten ajatella? Olennaista on pohtia, miten meihin — sinuun ja minuun — vaikuttaa se, että olemme hiljalleen muuttumassa koneiksi. Muutosta ei pidä pelätä, mutta se pitää tiedostaa ja ottaa vakavasti.
Yksi asia, missä koneet eivät pysty ihmistä päihittämään, ovat monimutkaiset ihmissuhteet. Sähköteknologia ei ponnisteluista huolimatta ole keksinyt ratkaisua siihen, miksi rouva mököttää lauantain saunaillan jälkeen tai miksi mies puhuu mieluiten vaivoistaan.
Tämän kaiken keskellä meidän kannattaa muistaa se, mikä on lääketieteessä osoittautunut korvaamattomaksi keksinnöksi: toinen ihminen.
Jaa tämä artikkeli: