Mediasta on tullut uusi opettaja
Kauan koti antoi ensisijaisesti perusteet, arvot ja ohjeet elämää varten. Koulu täydensi kodin kasvatusta samansuuntaisesti.
Myöhemmin tuli mukaan myös esikoulusta saatuja vaikutteita. Jo pitkään kaverit ovat olleet tärkeitä ja ohjanneet monin tavoin itse kunkin toimintaa.
Viime vuosina television ohjelmatarjonta on lisääntynyt ja laajentunut joillakin kanavilla ympärivuorokautiseksi. Tarjotaan aina vain erikoisempaa, rohkeampaa ja paljastavampaa. Internetin sivuilta löytyykin sitten mitä tahansa. Monien hyvinä pitämistä arvoista ja tavoista ei välitetä eikä niitä kunnioiteta.
Mediassa nähty ja kuultu vaikuttaa mielipiteisiin, asenteisiin ja tapoihin aivopesun tavoin. Elokuvissa kiroilu ja seksisanat ovat yleisiä, ja harvoin on enää muutakaan ohjelmaa, jossa joku keskustelija tai soittaja ei näitä käyttäisi. Juontajien ja monien muidenkin suusta lipsahtaa usein sanoja, joiden turhaa käyttöä ei jätetä rankaisematta, sanotaan.
Varsinkin television antaman opetuksen mukaan kiroileminen ja seksisanat ovat viime vuosina lisääntyneet huimasti kielenkäytössä julkisilla paikoilla. Sen kuulee kadulla ja kulkuvälineissä. Näitä sanoja käytetään aivan estottomasti ja muista kuuloetäisyydellä olevista välittämättä. Kouluikäiset tytöt ja pojat viljelevät seksisanoja ja aikuiset miehet ja naiset pääasiassa kirosanoja, keskustelun toinen sukupuoli ei siinä merkitse mitään. Yhtenä syypäänä tähän on Yle.
Uskoisin yhä olevan paljon ihmisiä, jotka vastineena kalliille lupamaksulle haluavat nähdä ja kuulla ohjelmia ilman elämänkatsomuksensa vastaista pakkosyöttöä, joka useissa ohjelmissa tulee vastaan yllättäen. Tarvitaan ohjeita ohjelmien esiintyjille ja tekijöille.
Mikäli nykyiseen mediasta tulvivan ohjelmiston opetuslinjaan halutaan muutosta, sen vaatiminen ja ajaminen on mielestäni kirkon johtajien. Piispoja sanotaan seurakunnan paimeniksi. Nyt on siis aika ja aihetta ottaa paimensauva käteen ja joukolla rientää median tarjonnasta päättävien eteen.
Voi aikoja, voi tapoja
Jaa tämä artikkeli: