Meditaatiota maailman hyväksi
Lähetysjuhlilla tavoiteltiin sisäistä ja yhteiskunnallista rauhaa.
Kymmenkunta ihmistä istuu Alppilan kirkon liikuntasalissa värikkäiden mattojen päällä. Kädet osoittavat vuoroin sivuille, nousevat ylös kohti taivasta, pysähtyvät matkalla alas rinnan eteen ja laskeutuvat lepoon.
– Jumala luojani, Jeesus pelastajani, Pyhä henki sisälläni, sinua rakastan.
Sanat ja liikkeet toistuvat ohjaaja Rita Saaren johdolla. Tavoitteena on pyhittää aluillaan oleva joogaharjoitus.
– Rukous on puhetta Jumalalle, hiljaisuus on Jumalan kuuntelemista. Kuunnellaan, mitä Jumala vastaa rukouksiimme, Saari opastaa lauantaisen aamupäivän joogeja, jotka ovat saapuneet kirkolle Lähetysjuhlien yhteydessä järjestettävään Alppila-foorumiin.
Joensuusta juhlille tullut Anna Jauhiainen on joogannut hieman ennenkin, mutta kristillinen jooga on uusi tuttavuus.
– En ole ennen ajatellut yhdistää joogaan mitään hengellistä.
Jauhiainen osallistui siskonsa Ulla-Sisko Jauhiaisen kanssa myös pastori Henri Järvisen ohjaamaan mindfulness-mietiskelyyn. Joogaamassa ensikertalaisia oli vain muutama, mutta mindfulness on kaikille osallistujille entuudestaan vieras.
Järvinen kertoo, että kömpelösti suuhun asettuva mindfulness voidaan suomentaa tietoisuustaidoiksi tai tietoisen läsnäolon taidoiksi. Tavoitteena on oppia olemaan tietoisesti läsnä ja tarkkailemaan itseä ja ympäristöä.
– Samalla pyritään ei-arvioivaan läsnäoloon. Erilaiset ajatukset ja tapahtumat ympärillä huomioidaan, mutta niihin ei jäädä kiinni. Pyrkimyksenä on tulla tietoiseksi omista tunteistaan niin, ettei ajaudu niiden valtaan.
Tekniikan juuret ovat buddhalaisuudessa, mutta nykyversio on Järvisen mukaan länsimaistunut ja psykologisoitu mielenharjoitusmenetelmä. Niinpä kristillisen maailmankuvan ja mindfulness-harjoittelun välillä ei ole ristiriitaa.
– Mindfulnessin yhteys buddhalaisuuteen on vähän kuin akupunktion yhteys taolaisuuteen.
Mietiskelyn voi Järvisen mukaan ymmärtää myös kristillisenä harjoituksena.
– Voidaan ajatella, että kun harjoituksessa opetellaan olemaan läsnä, ollaan läsnä Jumalan kanssa. Mutta voi tätä pitää myös täysin maallisena oman itsen ja tietoisuuden kehittämismuotona.
Myöhemmin päivällä Lähetysjuhlien päätapahtumassa Messukeskuksessa suunnaattiin katse itsestä ulkomaailmaan, kun paneelikeskustelussa pohdittiin uskontojen roolia rauhantyössä.
Keskusteluun osallistuivat emerituspiispa Juha Pihkala , tutkija Elina Vuola , Lähetysseuran ulkomaantyönjohtaja Rolf Steffansson ja ihmisoikeuksien erityisasiantuntija Katri Leino-Nzau . Lisäksi muun muassa presidentti Martti Ahtisaari osallistui tilaisuuteen videotervehdyksen välityksellä.
Keskustelijat huomauttivat, että vaikka kirkoilla ja muilla uskonnollisilla yhteisöillä voi olla tärkeä rooli sovinnon saavuttamisessa, joskus uskonnot ovat osa konfliktia tai pahimmillaan jopa sen syy.
Leino-Nzau toivoi, että keskustelussa erotettaisiin ihmiset ja uskonnot. Ihmiset tekevät konflikteihin johtavia valintoja, eivät uskonnot. Myös Steffanssonin mukaan konfliktien syyt ovat yleensä muualla, mutta niissä saatetaan käyttää uskonnollista kuvastoa ja sanastoa.
Pihkala huomautti, että joskus uskontojen piirissä esiintyy konfliktihakuisuutta.
– Olisin tässä suhteellisen nöyrä.
Usein vaikeissa yhteiskunnallisissa tilanteissa kirkko jakautuu kahtia muun yhteiskunnan mukana, kertoi Etelä-Amerikkaa tutkinut Vuola.
– Latinalaisessa Amerikassa on esimerkkejä siitä, kuinka kirkon ylin johto asettui puolustamaan ihmisoikeuksia ja kritisoimaan demokratian puutetta, mutta toisaalla piispa siunasi sotilashallituksen tekoja.
Kaiken kaikkiaan keskustelijat toivoivat rauhantyöhön itsekriittisyyttä.
– On oltava tarkkana, ettei ole itse osa ongelmaa, Leino-Nzau kiteytti.
Itsekriittisen asenteen lisäksi keskustelijat kehottivat aloittamaan rauhan rakentamisen läheltä, itsestä ja omasta yhteisöstä. Leino-Nzau kannusti aloittamaan vaikkapa hymyilemällä kassajonossa maahanmuuttajalle.
– Rauha lähtee yhteisestä ihmisyydestä, jonka Jumala on meille antanut. On tärkeää tunnistaa ihmisyys toisessa, että sillä toisella on samat kaipaukset, toiveet ja elämään liittyvät kysymykset kuin minulla, Pihkala sanoi.
Kristillinen mindfulness aloittaa rauhan etsimisen yksilöstä itsestään, mutta siihenkin liittyy Henri Järvisen mukaan yhteiskunnallinen elementti. Tavoitteena on, että tietoisuuttaan harjoittanut ihminen pystyisi paremmin palvelemaan muita.
– Kristillisen meditaation, niin kuin kristillisen rukouksenkin idea on, että se ei saa jäädä vain ihmisen itsensä asiaksi vaan sen pitäisi tuottaa hyvää myös muille. Sitä voisi sanoa, että kristillinen mindfulness on heartfulnessia. Oman mielen harjoittaminen muuttuu sydämen toiminnaksi.
– Voi olla parempi ihminen vain niin, että tuntee itsensä paremmin.
Jaa tämä artikkeli: