Meidän isä
Kristus. Jumala on kaikkien luomiensa isä. Kuva: Katri Saarela

Kristus. Jumala on kaikkien luomiensa isä. Kuva: Katri Saarela

Meidän isä

Sunnuntain ytimessä on jokaisen kristityn perusrukous. Isä meidän.

Se alkaa aikansa uskontoja mullistaneella sanalla isä. Tuskin oli uskontoa – onko nykyäänkään – jonka ytimessä Jumala on isä.

Roomalainen tarina kertoo keisarista, joka tuli voitonkulkueessa joukkojensa edessä voittoisalta sotaretkeltä. Kulkueessa olivat omien lisäksi sotavangit ja sotasaalis. Kansa oli kaduilla hurraamassa.

Voittosaaton yhdessä pisteessä oli pieni koroke, jossa oli keisarin perhe todistamassa suurta paraatia. Myös siis keisarin nuorimmainen, pikkupoika, joka oli pakahtua ylpeydestä.

Kun saattue tuli kohdalle poika sukelsi legioonalaisten jalkojen lävitse ja juoksi kohti kulkuetta. Isäänsä.

Legioonalainen sai hänet kiinni.

– Etkö tiedä kuka noissa vaunuissa liikkuu? Hän on itse keisari.

– Voi olla sinun keisarisi. Mutta hän on isäni!, poika vastasi.

Tämä on mahtava kuva siitä, mitä kristitty tuntee Jumalaansa kohtaan. ”Isä meidän…”

Rukouksessa ei muuten sanota ”minun” vaan ”meidän”. Yhteinen isä. Meidän kaikkien isä. Kristittyjen, mutta muidenkin.

Uskotko, että myös muslimin ja buddhalaisen? Heidänkin, jotka eivät ole kristittyjä.

Joskus tulee sellainen olo, että me olemme kadottaneet tajun siitä, että Jumala on kaikkien luomiensa isä. Mitäpä jos muut uskonnot eivät olekaan vihollisia vaan sukulaisia? Olis se vaan sikaväärin vihata sukulaisia.

Olli Valtonen

5. sunnuntai pääsiäisestä

Rukoussunnuntai, Rogate
Väri: valkoinen
Valo: neljä kynttilää
Tekstit: Ps .40: 2–6, Dan. 9: 17–20, Room. 8: 24–28, Matt. 6: 5–13

Jaa tämä artikkeli: