SLAA-ryhmässä (Sex and Love Addicts Anynymous) voi löytää sanat, joilla puhua seksiriippuvuudestaan, ja keinot, joilla riippuvuudesta voi oppia eroon. Kuva: Jani Laukkanen
Meikin alle kätketty häpeä
Seksiriippuvainen nainen hakee ennen kaikkea vastarakastuneisuuden tunnetta. – Kaikilla naisilla on päiväunelmia, mutta terve ihminen ei elä niitä kaikkia oikeasti!
Kenellekään tuskin tulisi mieleen epäillä Kirstin kaltaista päivätöissä käyvää, tunnollista isoäitiä seksiaddiktiksi.
Ei heitä ulkoa päin tunnistakaan. Naiset osaavat usein mestarillisesti kätkeä huonon itsetunnon, myrskyisän ihmissuhdehistorian, masennuksen ja toivottomuuden huolitellun meikin alle.
Kirsti, 55, on koko aikuisen elämänsä kulkenut ”tuntosarvet pystyssä”. Lähtenyt monenlaisten miesten mukaan, sinkkuna ja varattuna.
– Aina on ollut haku päällä. Koskaan ei tiedä, jos joku sopiva tupsahtaa kulman takaa eteen, hän kuvailee.
Kirsti on pettänyt, jättänyt ja tullut jätetyksi, joutunut vaaratilanteisiin, itkenyt. Hävennyt, pohjattomasti. Rakastamaan hän sanoo oppineensa vasta viime vuosina.
– Seksi on luonut hetkellisen rakkauden ja hyväksynnän tunteen minun ja jonkun hyvännäköisen miehen välille, ja se on ollut ”adieu” melkein heti sen jälkeen. Usein mukana on ollut alkoholi. Jäljelle on jäänyt häpeä ja syyllisyys.
Vain naiset häpeävät
Miesten seksiaddiktioon kuuluu usein pornon ja maksullisen seksin suurkulutusta sekä hallitsematonta itsetyydytystä.
Naisaddikti hakee kuitenkin ennen kaikkea vastarakastuneisuuden tunnetta, miestä, joka on häneen ihastunut. Vaikkapa vain yhden yön ajan.
– Miesaddiktit eivät häpeä ja kiemurtele puhuessaan ongelmastaan, Kirsti huomioi.
Moni seksiaddikti kokee saavansa seksistä jotakin, mistä jäi lapsena paitsi. Viettelijättärellä on läheisyyden langat käsissään. Niin kuin ei ollut lapsuudessa.
– Jäin lapsena vaille hellyyttä. Olin hyvin tunneherkkä lapsi ja olisin tarvinnut huomiota ja kannustusta ehkä enemmän kuin joku toinen. Vanhempani kasvattivat minut kuitenkin autoritäärisesti, Kirsti kertoo.
Hän eli suojattua elämää 19-vuotiaaksi. Miehet ja seksi alkoivat rytmittää elämää oikeastaan heti, kun hän muutti kotoa.
– Alkuun se oli uhmaa: minä näytän, minulla on oikeus tehdä samaa kuin miehet, Kirsti muistelee.
– En ollut kiinnostunut vakinaisesta suhteesta. Hain aina uusia valloituksia ja rakastumisen huumaa.
Nelikymppisenä Kirsti alkoi pitää omaa käytöstään lapsekkaana.
– En kuitenkaan osannut enää lopettaa. Koin, etten hallitse seksuaalista käyttäytymistäni.
Tukiryhmästä kevyt ja kiitollinen olo
Kirsti pystyy nyt ensimmäistä kertaa elämässään puhumaan ongelmastaan. Seksi- ja rakkausriippuvaisten naisten tukiryhmä aloitti syksyllä toimintansa Helsingissä.
– Olen yrittänyt puhua terapeuteille, mutta tämä aihe on aina sivuutettu. 12 askeleen vertaistukiryhmässä oikein tuntee, miten likavesi ja kuona valuvat pois ja jää kevyt ja kiitollinen olo, Kirsti kiittää.
Nyt Kirstin tavoitteena on ”seksuaalinen raitistuminen”. Jospa jonain päivänä osaisi lähteä ulos tuntosarvet alhaalla. Olla tyytyväinen itseensä, yksinkin.
Kirstin nimi on muutettu. Seksi- ja rakkausriippuvaisten maksuton vertaistukiryhmä kokoontuu kerran viikossa Malmilla. Lisätietoja saa numerosta 09-6866450 ja osoitteesta : www.sexpo.fi
Jaa tämä artikkeli: