Sama hinta. Helsingin kaupunki maksaa mieluummin lähes 3 000 tuntia kotipalvelua kuin yhden huostaan otetun lapsen laitosvuoden.
Meneekö apu perille?
Kotipalvelu halutaan ulottaa sadoille uusille lapsiperheille. Leikkauksesta toipuva yksinhuoltaja jäi vielä ulkopuolelle.
Teksti Pihla Tiihonen
Kuva Minna Toivio
– Häneltä tuli juuri pissa lattialle, perässä seuraava nelikymppinen äiti ”Sari” selittää tukkaansa kuivaillen.
– Haluan prinsessamekon! tyttö ilmoittaa ja pyörii kohta siinä. Äidillä on kauhtunut
T-paita ja collegehousut.
Keittiönpöydällä on vielä leivänpaloja ja kaatunut maitomuki aamupalan jäljiltä. Muuten retrohuonekaluin sisustettu asunto on siisti. Sari sai siivota rauhassa viimeksi kolme päivää sitten, kun kotipalvelun lähihoitaja vei Marian isosisaruksineen leikkipuistoon. Kotipalvelusta on käyty kerran viikossa viime keväästä lähtien.
– Olisit nähnyt, miten likaista meillä oli aiemmin!
Lapsen kakkaama matto odotti viime talvikuukaudet pesua parvekkeella. Nyt siellä on kukkia.
Helsingin kaupungilla olisi antaa lapsiperheille enemmän kotipalvelua kuin sitä haetaan. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen kertoo sihteerinsä välityksellä, että kaupungin tavoitteena on saada palvelun piiriin 1 630 lapsiperhettä vuoden loppuun mennessä. Elokuun lopussa tavoitteesta uupui lähes 600 perhettä.
Muutaman viikkotunnin kotipalvelulla pyritään ehkäisemään suurempia ongelmia. Kaupungille sijoitus on tuottava.
Yhden huostaan otetun lapsen laitosvuoden hinnalla hänen perheelleen voitaisiin järjestää lähes 3 000 tuntia kotipalvelua. Luku on Lastensuojelun Keskusliiton ja THL:n lokakuussa julkaisemasta selvityksestä.
Kotipalvelun ja varhaisen tuen päällikkö Sonja Mattila ei näe kotipalvelun olevan vajaakäytössä. Päinvastoin.
– Emme usein pysty antamaan perheelle niin paljon apua kuin se meidän mielestämme tarvitsisi.
Tänä vuonna kotipalvelu on saanut lisää resursseja. Erityisen suosittu on ollut viime vuonna alkanut kokeilu, jossa perhe hakee sosiaalivirastolta palveluseteliä ja ostaa sillä lasten ja kodin hoitoa sosiaaliviraston listaamilta palveluntuottajilta. Kokeilu jatkuu ensi vuoden ajan.
Palvelusetelin saanut perhe maksaa tunnista noin 8 euroa. Palveluseteliä ei myönnetä pelkkään siivoukseen.
Kotipalvelu voi olla vähävaraisille ja lastensuojelun asiakkaille myös ilmaista. Jälkimmäisiä on noin kolmannes kotipalvelun saajista.
– Kotipalvelua saadakseen ei tarvitse olla lastensuojelun asiakas, Mattila painottaa.
Sari sairasti aiemmin masennusta. Se opetti vahtimaan omaa jaksamista. Siksi hän pakottautui hakemaan kotipalvelua, vaikka avun pyytäminen sosiaalivirastolta ärsytti.
– Lapset näkevät lävitseni, jos esitän super-äitiä, vaikka en jaksaisi.
Sari ja hänen miehensä tekevät sijaisuuksia ja pätkätöitä ja hoitavat samalla kuopusta kotona. Se tarkoittaa sitä, että kotona on yleensä yksi vanhempi kerrallaan, lapsen päiväuniajat käytetään työasioihin ja välillä on taloudellisesti tiukkaa.
– Arjen pyöritys kahdestaan on rankkaa, kun tukiverkostot puuttuvat. Lasten elossa olevista isovanhemmista yksi on sairas ja toinen satojen kilometrien päässä asuva yli 70-vuotias.
Kotipalvelu on toiminut erinomaisesti. Lapset odottavat tuttuja tätejä innolla.
Nyt Maria kiskoo äitiä leikkimään, mutta päätyy katsomaan Pikku Kakkosta Ylen Areenasta. Sarin pitää pilkkoa porkkanoita. Kohta on lounasaika.
Keille kotipalvelu on tarkoitettu? Kotipalvelun ja varhaisen tuen päällikkö Mattila kertoo esimerkkejä: Perheessä on kahdet pienet kaksoset. Tai perheenisä on paljon työmatkoilla, ja äiti jää yksin pienten lasten kanssa. Tai yksinhuoltaja joutuu leikkaukseen, josta toipumisen aikana kotipalvelu huolehtii lapsen tarhamatkoista ja ruokaostoksista.
Kotipalvelun työntekijä auttaa useimmiten puolipäiväisesti kerran tai kahdesti viikossa. Apua annetaan tyypillisesti pari–kolme kuukautta.
Jos kotipalvelua siis saa. Lapsilisä-projektin työntekijä Hanna Juurinen Pienperheyhdistyksestä on kuullut monilta yksinhuoltajilta, että apu on tiukassa erityisesti vanhemman sairastuessa äkillisesti ja lapsen varttuessa pikkukoululaiseksi.
Juuriselle on esimerkiksi kerrottu, että yksinhuoltaja ei saanut kotipalvelua toipuessaan polvileikkauksesta. Toiselle yksinhuoltajalle sosiaalivirasto tarjosi avuksi esikoisen huostaanottoa, kun äiti haki apua kuopuksensa synnytyksen ajaksi.
Riittääkö vauvan synnyttäminen tosiaan syyksi esikoisen huostaanottoon?
– Ei riitä, vakuuttaa avohuollon sosiaalityön päällikkö Anita Tirkkonen . Ellei kukaan perheen läheinen pysty hoitamaan esikoista, niin tilapäinen perhesijoitus on kyllä mahdollinen ratkaisu.
– Ehkä tässä on ollut käsitteellinen väärinymmärrys.
Sari kantaa pöytään porkkana-linssi-kookoskeiton ja lämmintä leipää. Marian pitää luopua ennen syömistä hepenistään, etteivät ne suotta sotkeudu ja kulu pesussa.
– Voiko pienten lasten perhe saada suurempaa tukea kuin sellaista, jonka ansiosta heiltä onnistuu ruoanlaitto ja siivous?
Sari vastaa omaan kysymykseensä:
– Kotipalvelun ansiosta ehdimme joskus tehdä koko perhe yhdessä jotain mukavaa. Lapset ovat silloin onnesta ymmyrkäisinä.
Kotipalvelua haetaan oman asuinalueen johtavalta ohjaajalta, jonka tavoittaa Helsingin sosiaaliviraston vaihteen kautta p. 09 3104 011 arkisin kello 8.30–10.
Jaa tämä artikkeli: