Menneen talven lumet
Kylmä henkäys tuntuu ilmassa. Kyltti Kaarelankujalta alkavan pyörätien varressa varoittaa lumenajosta. Maununnevan lumenkaatopaikan lumivuori on noin kuuden metrin korkuinen vielä syyskuun alussa. Auringonlaskun aikaan sen juurelta nousee sankka usva.
Lumivuori voisi hellepäivänä tuntua houkuttelevalta ajatukselta, mutta todellisuudessa paikka on alakuloinen ja saastainen. Lumi on hiekoitussepelin peitossa ja kaikkialla lojuu niljaista roinaa: märkä lapanen, kumisaapas, lääkepurkki, pulloja, tölkkejä ja ilotulitteiden raatoja.
Helsingin lumenkaatopaikat ovat olleet viime vuosina ylikuormitettuja runsaslumisten talvien vuoksi. Lumen kippaamista mereen on vähennetty ympäristösyistä, ja Helsingin kaupunki etsii kuumeisesti uusia ratkaisuja lumipulmaan.
Maununnevalle tuodaan lunta noin
20 000 kuormaa talvessa. Kasat nousevat jopa neljänkymmenen metrin korkuisiksi. Lunta möyhennetään kaivinkoneilla pitkin kesää, mutta silti alimmat jääkerrokset eivät ole sulaneet vuosiin. Pohjalta löytyy vuosikertajäätä muutaman vuoden takaa.
– Lumikasojen alle tiivistyy kovaa jäätä vähän kuin jäätiköllä. Tarvittaisiin lujat terät, jotta se saataisiin rikottua, kertoo ylläpitoinsinööri Tommi Juntunen Helsingin rakennusvirastosta.
Jouni Viitala
Kerro meille paikasta, josta kannattaisi tehdä juttu: toimitus@kirkkojakaupunki.fi
Jaa tämä artikkeli: