Tukea historiasta. Menneisyyden ymmärtäminen auttaa nykypäivässä, eläkkeelle jäänyt historianopettaja Pauli Arola ajattelee.
Menneiden välittäjä
Helsinkiläinen nuoriso koki harmillisen menetyksen viime vuonna, kun Pauli Arola jäi eläkkeelle Viikin normaalikoulusta. Näin uskaltaa sanoa, sillä Arola oli aivan verraton historian ja yhteiskuntaopin opettaja sekä oppilaiden keskuudessa erittäin pidetty, mistä kielii muun muassa faniklubi IRC-Galleriassa.
Tällainen puhe saa vuoden 2003 historianopettajaksi valitun Arolan hieman hämilleen, mutta silti hän suostuu paljastamaan salaisuutensa.
– Yksiselitteistä vastausta on vaikea antaa, mutta halusin kyllä olla oppilaille läsnä. Siis oikeasti kuunnella mitä he sanovat ja osoittaa, että kokemus on yhteinen.
Toinen Arolan bravuuri on viehtymys tarinankerrontaan. Käänteentekevän kokemuksen hän sai jo 1970-luvulla. Erään oppitunnin lopulla Arolan oppilaat eivät olisi millään lähteneet välitunnille.
– Kertomukset sähköistivät luokan ilmapiirin ja ajattelin, että jotain erityistä tuossa täytyy olla. Sittemmin olen jopa pitänyt tarinankerrontakursseja yliopistolla, Arola valottaa.
Armoitettu historianopettaja syntyi Helsingissä ja asui lapsuutensa Helsingin Kulkutautisairaalan eli nykyisen Auroran sairaalan alueella. Leikkikavereina oli muiden alueen työntekijöiden lapsia sekä vähän pelättyjäkin Pasilan sällejä. Miljöö tarjosi oivia leikkipaikkoja ja myös sytykkeen tulevaan.
– Sairaalan pihalla näin vanhempien lasten kanniskelevan kirjoja, joita pidin kovin kiinnostavina. Kinusin vanhemmiltani luettavaa ja niin sain vanhan historiankirjan, jota innolla luin edestakaisin, Pauli Arola muistelee.
Arolalle yritettiin viitoittaa käytännöllisen alan opintoja, mutta hänestä ei tullut sähköasentajaa. Sen sijaan kasvatuksesta ja opetustyöstä löytyi se oma juttu.
– Olin aluksi hieman vastahakoinen, mutta oman opetusharjoittelun myötä luokkahuoneen tapahtumat aukesivat ihan eri tavalla. Huomasin, että sehän onkin hyvin jännä maailma.
Arola työskenteli 35 vuotta normaalikouluissa. Työhön kuului aineopetuksen lisäksi tulevien opettajien kouluttaminen. Kaikki hänen ohjauksessaan olleet muistavat ne verbaaliset seikkailut, joiden kautta historia puhkesi elämään.
Arola vahvistaa, että kertomuksien voima on kiistämätön.
– Uskoakseni kaikissa kulttuureissa tarinat ovat ihmiselle ominainen tapa jäsentää maailmaa. On aika uskomatonta, kuinka tarina jää mieleen, vaikka kuulemisen konteksti helposti unohtuu.
Muutos tuntuu nykyään olevan kiivaampaa kuin koskaan. Ehtivätkö ihmiset katsoa myös taustapeiliin?
– Minusta näyttää, että ihmiset orientoituvat tulevaisuuteen huomattavasti enemmän kuin ennen. Mutta kuten Martin A. Hansen on sanonut, menneisyys on kuin ajokoira, joka saavuttaa aina, Arola huomauttaa.
– Ihmisen pitää jollain tavalla kyetä suunnistamaan muuttuvassa maailmassa. Historia antaa osviittaa siitä, millaiseen taustaan oma toiminta liittyy.
En ole koskaan halunnut menettää tulevaisuuden toivoa. Toivo avaa mahdollisuuksia, joita en vielä tunne.
Toivon, että jokaisella on sananvalta omissa asioissaan. Hyvää tulevaisuutta rakentavat aktiiviset kansalaiset.
Antti Möller
Jaa tämä artikkeli: