Hetken kohtaaminen. Merimiespastori Ben Thilman (vas.) pyrkii käymään Heinrich Ehler -laivalla aina, kun se poikkeaa Vuosaareen. Keskustelukumppanina on tällä kertaa yliperämies Gennadii Lisitsyn. Kuva: Jukka Granström
Merimiehet toivottavat papin tervetulleeksi
Merenkulkijoiden lisäksi kirkon ovat ottaneet omakseen pääkaupunkiseudun asukkaat.
Hulppea Heinrich Ehler -rahtilaiva poikkeaa Vuosaareen parin viikon välein, ja merimiespastori Ben Thilman pyrkii aina käymään laivalla.
– Minulla on aikaa, myöntyy yliperämies Gennadii Lisitsyn, 33, papin pyyntöön.
Kiireiseltä yliperämieheltä löytyy aikaa kirkon väelle.
– Ulkopuolisen tulo tekee hyvää koko miehistölle. Saamme kuulumisia maista, mutta kaikkein tärkeintä on, että joku välittää, Lisitsyn painottaa.
Thilman pyrkii auttamaan laivan väkeä, aina kun vain voi.
– Nykyisin tarvitaan puhelinkortteja ja sim-kortteja. Mutta usein vain keskustelemme. Pitkään laivalla olevat merenkulkijat tarvitsevat kuuntelijaa. He haluavat jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan, hän selvittää.
Pari vuotta sitten toimintansa aloittanut Vuosaaren satama on huippuunsa trimmattu: purku ja lastaukset hoituvat jättimäisillä nostureilla, lepakoilla, ja satama-alueen liikenne kulkee pyörillä.
Thilman sanookin, että hänen ja satamakuraattori Katariina "Kati" Lindbohmin työ on muotoutunut paljolti juuri laivakäynneiksi. Laivoilta kun ei aina ehditä kirkolle.
Raskaan laituriliikenteen takia jalankulku satama-alueella on kielletty. Ongelmia onkin tuottanut merenkulkijoiden liikkuminen maihin, kun yksityisfirman tarjoamasta kyydistä joutuu maksamaan 20 euroa suuntaansa.
Vireillä tosin on hankkeita, joilla turvattaisiin ilmainen liikkuminen. Jotkut varustamot muun muassa suunnittelevat oman väkensä kuljetusten järjestämistä. Toistaiseksi tuloksetta on kampanjoitu myös kevyenliikenteen väylän varaamisesta satama-alueelle. Asiaa on aktiivisesti ajanut Merimiespalvelu Mepa, joka toimii kirkon kumppanina Vuosaaressa.
Mepan toimitusjohtaja Martti Karlsson sanookin, että ”kiviä tullaan vielä kääntämään sen puolesta, että merenkulkijoille taataan kansainvälisten sopimusten mukainen ilmainen pääsy maihin.”
Näissä oloissa merimieskirkko on alkanut huolehtia merenkulkijoiden kuljetuksista omalla farmarillaan.
– Laivoilta soitetaan meille, jolloin lähdemme liikkeelle. Laivan päällystö tietää ottaa meihin yhteyttä, kertoo Thilman.
EU:n ulkopuolelta, kolmansista maista tulevat työntekijät solmivat Heinrich Ehler -laivalla työsopimuksen kahdeksaksi, kymmeneksi kuukaudeksi. Pitkään jatkuva oleskelu pelkästään laivalla saattaa muodostua stressaavaksi.
– Tällä hetkellä meitä on 14. Itse olen ukrainalainen, samoin pari muuta. Kapteeni on saksalainen, yksi työntekijä venäläinen, loput ovat filippiiniläisiä. Selvää on, että silloin tällöin meidän on päästävä maihin, painottaa yliperämies.
Elokuun auringossa kannella maalia korjaileva filippiiniläinen Leo Babuyen, 49, on tyytyväinen, vaikka edessä on vielä yhdeksän kuukauden pesti.
Babuyen tuntee merimieskirkon, mutta Vuosaaressa hän ei ole käynyt.
– Luulin, että kirkkoa vielä rakennetaan. Emme tienneet, että se toimii jo, mies valittelee.
Vuosaaren merimieskirkko on vähitellen löytämässä omat toimintatapansa ja profiilinsa. Pääkaupungille moderni suursatama on ollut ylpeyden aihe, mutta niin on myös kirkko alueen seurakunnille, koko merimieskirkkoperheelle ja yhteistyökumppaneille.
Paitsi merenkulkijoita, kirkko vetää puoleensa myös ympäristön asukkaita ja kauempaakin tulevia ryhmiä. Kaikkiaan tapaamisia kirjattiin viime vuonna yli kahdeksan tuhatta.
Satamakeskuksen johtaja Kari Noroviita näkee, että kirkko tuo lisäarvoa.
– Suuret satamat ovat nykyisin kuin tuotantolaitoksia. Me tarjoamme palveluja ja tekniikkaa. On tärkeää, että täällä on kirkko, sehän on jotain aivan muuta. Se on kuin saareke, jossa voi vetää henkeä.
Noroviita oli valmis ryhtymään myös kirkkotoimikunnan puheenjohtajaksi. Hän sanoo haluavansa edistää kirkon toimintaa ja turvata sille edellytyksiä.
Konkreettisemmin puheenjohtaja ei suostunut missiotaan vielä täsmentää.
Thilman on tyytyväinen pariin ensimmäiseen työvuoteensa. Palkitsevaa ovat erityisesti laivoilla käynnit.
– Laivoilla otetaan niin hyvin vastaan. Päällystö ja miehistö tulevat juttelemaan. Tuntuu, että tätä työtä arvostetaan.
– Toinen erityinen ilonaihe ovat vapaaehtoiset. Heitä olemme kouluttaneet parikymmentä yhdessä Vuosaaren seurakunnan kanssa. Vapaaehtoiset päivystävät kirkolla, hoitavat kanttiinia ja muitakin tehtäviä oman mielenkiinnon ja osaamisensa mukaan.
Hyvää palautetta tulee myös kirkolla käyviltä merenkulkijoilta.
Mutum Marges, 22, tuijottaa herkeämättä tietokoneen näyttöruutua.
– Täältä saan yhteyden tyttöystävääni Intiaan, mies riemuitsee.
Jonkin verran pettynyt Thilman on ollut siitä, että rekkakuskeja ei vielä ole kovinkaan paljoa kirkolla näkynyt.
Suuri ponnistus Vuosaari on kyllä ollut merimieskirkolle.
– Vuosaaren kirkon projektiin, jossa pelkkä rakennus maksoi puolitoistamiljoonaa euroa, saatiin eniten lahjoitusvaroja Wihurin rahastolta ja Helsingin seurakuntayhtymältä. Yhtymän apu kolmen vuoden aikana oli yhteensä kuusisataatuhatta euroa, selvittää talousjohtaja Kirsi Wallén.
Apua antoivat muiden muassa myös kansainvälisen kuljetusliiton merenkulkusäätiö ja Rahtarit.
– Vuosaaren kirkon pyörittäminen vaatii enemmän resursseja, kuin muut kotimaan toimipisteet. Täällähän meillä on kaksi vakituista työntekijää, muualla pääsääntöisesti vain yksi, jota vapaaehtoiset auttavat.
– Kotimaan toimipisteemme saavat 14–75 prosenttia toimintakuluistaan ulkopuolisina avustuksina. Vuosaari ei ole näitä saanut. Suuri haasteemme onkin, että voimme vuokrata tiloja eri tilaisuuksiin. Siksi toivomme, että yhdistykset ja yhteisöt ja vaikkapa yksityishenkilöt löytäisivät entistä enemmän tämän kirkkomme, vetoaa Kirsi Wallén.
Hilkka Jukarainen
Jaa tämä artikkeli: