null Messujen musiikki hakee rajojaan

Oma juttu. Kanttori Pete Vuorio on innostunut Meilahden gospelmessuista, sillä niissä satsataan kuoroihin ja yhteisöllisyyteen. Kovin moneen produktioon ei kaudessa kuitenkaan ole varaa. Kuva: Jukka Granström

Oma juttu. Kanttori Pete Vuorio on innostunut Meilahden gospelmessuista, sillä niissä satsataan kuoroihin ja yhteisöllisyyteen. Kovin moneen produktioon ei kaudessa kuitenkaan ole varaa. Kuva: Jukka Granström

Messujen musiikki hakee rajojaan

Urkusoolot ja muu musiikki ovat oleellinen osa messua, mutta osataanko niiden mahdollisuuksia käyttää?

  • 14.02.2011 14:45

Kirkon yleisissä suosituksissa sanotaan, että jumalanpalvelusten musiikin pitäisi olla sisältölähtöistä ja linkittyä jollain tavalla kyseisen päivän teemaan.

Kovin yksiselitteisiä eväitä tämä ei aina kanttorille anna, sillä soitinmusiikki on abstrakti taide. Sen yhteys vaikkapa Raamatun teksteihin on joka tapauksessa tulkinnanvarainen.

Valitut virret voivat olla johtolankana alku-, väli- ja loppusoitoille. Monet urkuteokset pohjautuvat koraaliin, mikä auttaa yhteyksien luomista.

Helsingin tuomiokirkon urkuri Seppo Murto lähtee siitä, että alkusoitto sopii yhteen alkuvirren kanssa, mutta sen jälkeen on enemmän vapauksia.

– Tunnelma määrää sen edellyttääkö päivän teema juhlavuutta vai meditatiivisuutta, Murto linjaa.

Seppo Murto on tyylien suhteen moniruokainen. Hänen mielestään jumalanpalveluksissa ei voi vieroksua moderniakaan musiikkia.

– Mitä se olisi, jos luettaisiin pelkästään yli sata vuotta vanhoja tekstejä, hän vertaa.

Kirkon musiikin popularisoimisen vaatimus tuntuu myös urkurin niskassa. Murto on sitä mieltä, että tietty linja on säilytettävä.

– Kaikkia ei voi miellyttää. Osa kirkkokansasta vieroksuu perinteistä klassista, mutta yhtä monet tuomitsevat viihdelinjan kosiskeluksi.

Jokaisella kirkolla on oma musiikkiprofiilinsa. Tuomiokirkossa sitä Seppo Murron mukaan luovat urkurien ja tasokkaiden kuorojen yhteistyö.

– Kaikella musiikilla on paikkansa, mutta kaikkea ei voi tunkea samaan jumalanpalvelukseen.

Häiden musiikki perustuu enemmän toiveille, mutta kanttorit vieroksuvat jukeboxiksi ryhtymistä.

– Populaarimusiikin osuus toiveista on kasvanut huomattavasti kymmenessä vuodessa, Murto kertoo.

– Valmistautumisajan vähäisyys tulee usein eteen. Urkuri ei voi käyttää tuntikausia sovitustyöhön.

– Haluaisin myös edellyttää, että jokin sisällöllinen yhteys ja jumalanpalvelusluonne häämusiikissa säilyisi.

Taivallahden seurakunnan kanttori Leena Tiitu on havainnut, että jumalanpalvelusten musiikilliset valinnat tehdään lähinnä päivän tekstien pohjalta pääsemättä syvemmälle musiikilliseen tai sisällölliseen kokonaisuuteen.

 – Sekä sanan että musiikin tulisi yhdessä kutoa jumalanpalveluksen punaista lankaa ja rakentaa dynamiikkaa nousuineen ja laskuineen, hän pohtii.

 – Ei riitä, että messuun sijoitetaan erilaisia elementtejä peräkkäin. Jo pelkästään musiikissakin saman teoksen voi tulkita eri tavalla tilanteesta ja yhteydestä riippuen.

 Kanttorien ammattikuvasta väitelleen Tiitun mukaan pitkälle koulutettujen kirkkomuusikoiden osaamisen kirjoa voisi hyödyntää laajemminkin. Joskus kuulee vaatimuksia typistää antia vain lyhyiksi tai pelkästään virsiin pohjautuviksi musiikkiosuuksiksi.

 – Osaava kirkkomuusikko saisi kuulua myös jumalanpalveluksessa.

 Tiitu kaipaa lisää urkuimprovisaatiota, joka muualla Euroopassa on olennainen osa messujen musiikkia.

 – Tässä asiassa olemme melko lapsenkengissä täällä Suomessa. Improvisaation perinne on ohutta ja koulutus on viime vuosiin asti ollut varovaista.

 – Myös virsisoitossa ollaan luopumassa puritaanisuudesta hyödyntämällä sekä improvisatorisia että urkujen ja muiden soittimien värityksellisiä mahdollisuuksia.

Tiitun mukaan tyyli- ja tilannetaju tulisi kuitenkin aina säilyttää. Hän hämmästelee esimerkiksi lausuntoja, joiden mukaan kirkossa voisi soittaa ihan mitä vain.

 – Kirkko on sakraali tila, jossa musiikki ei saisi olla sisäiseltä olemukseltaan kirkon sanoman vastaista.

 Tämä koskee myös esimerkiksi häämusiikkia.

 – Vihkiäisten suunnittelussa ja toteutuksessa tavoitellaan usein viimeisteltyä juhlakulttuuria – tarkoituksena poiketa arjesta. Hämmentävää onkin, että musiikilliset toivomukset nousevat toisinaan silti suoraan arkikulttuurista kuten iskelmäradiosta.

 – Herääkin kysymys, onko kirkkojuhlan ajatus loppuun asti sisäistettyä? Eikö tuolloin myös alttarille voisi mennä arkisessa asussa? 


Meilahden seurakunnan kanttori Pete Vuorio haluaisi, että messujen musiikissa satsattaisiin laatuun ja erilaisiin profiileihin sen sijaan että musiikki soi joka sunnuntai kirkoissa suurin piirtein samalla tavalla.

– Helsingin seurakunnissa voitaisiin tehdä vähän enemmän yhteistyötä, jotta musiikkitarjonta saataisiin rikkaammaksi. Jossain voitaisiin satsata kantaatteihin, hän ehdottaa.

Urkusoolojen valinnassa Pete Vuorio käyttää hyväksi muun muassa Kirkkovuosi soi -nettisivustoa. Oikean tunnelman etsiminen kutkuttaa mielikuvitusta.

– Vastausmusiikissa on haastavimmat mahdollisuudet kommentoida luettua tekstiä. Musiikki saattaa avata siitä kokonaan uusia puolia.

Erillistä alkusoittoa Vuorio ei yleensä soita, vaan se on yleensä virren johdanto. Juhlaviin loppusoittoihin hän panostaa. J.S. Bach on säveltäjistä ykkönen, mutta myös suomalaista nykymusiikkia mahtuu mukaan.

Saako nuori ja pitkälle koulutettu kirkkomuusikko hyödyntää ammattitaitoaan tarpeeksi jumalanpalveluksessa?

– Ei siellä tietenkään suurempien musiikillisten kokonaisuuksien parissa pääse työskentelemään, mutta olen kyllä tyytyväinen. Meillä on paljon vaikutusmahdollisuuksia.

Harri Kuusisaari

Jaa tämä artikkeli: