Messut lopetettava
Istuin pitkästä aikaa seurakuntani messussa. Kirkkohetken jakoi kanssani kourallinen seurakuntalaisia. Harmi juttu, sillä kirkkoon olisi mahtunut muutama muukin. Penkeillä oli hyvin tilaa.
Messun jälkeen mietin, mitä jos kirkko olisi järkevästi johdettu liikelaitos ja minä sen toimitusjohtaja. Laittaisin kaiken uusiksi. Lopetettavien toimintojen joukossa olisivat nuo sunnuntain messut.
Kyseessä on suunnaton työntekijäpanostus eri puolilla Suomea, kun paikalle tulevat vahtimestarit, kanttorit, papit ja muut messussa avustavat. Paikalle saapuu muutama ihminen. Joskus messun toimittamiseen liittyviä ihmisiä on paikalla enemmän kuin messuun osallistuvia. Ei siis mitään järkeä, ja sitä paitsi tulee kohtuuttoman kalliiksi. Ulkoistetaan messu tai siirretään kokonaan nettiin, jotta saadaan rahat tuottoisampaan toimintaan.
Kuljetin ajatustani eteenpäin ja huomasin miettiväni, mitkä toiminnot kirkossa ovat kannattavia. Tilastoja sen enempää tarkastelematta voi todeta, että sekä rippikoulu että hautaustoimi koskettavat lähes kaikkia suomalaisia. Jopa kirkkoon kuulumattomat ovat näistä usein osallisia. Kirkolliset toimitukset ovat tässä hinta-hyöty -suhteen vertailussa korkealla paikalla. Ne siis kannattaisi jättää.
Muiden toimintojen suhteen onkin paljon enemmän paikallista hajontaa. Säännöllisin väliajoin on tehtävä kyselyjä asiakastyytyväisyydestä, jotta tiedetään mihin kannattaa satsata. Ei rahkeita kannata laittaa sinne, missä asiakkaita ei ole. Kohderyhmät kannattaa miettiä kunnolla ja heihin suunnata markkinaenergiaa.
Ajatusten lentelyn lopuksi palasin takaisin yhdessä jaetun messun äärelle. Mitä jos tuota yhdessä koettua pyhää ei olisi ollut? Hyvin säestettyjä virsiä, kauniisti katettua ehtoollispöytää, hymyileviä kasvoja oven suussa ojentamassa virsikirjaa. Pappia jakamassa jotain omastaan ja siinä sivussa myös Jumalasta.
Tässä kohtaa iloitsen siitä, että kirkko ei ole järkevästi toimiva liikelaitos. Kirkko on Kirkko, toiminnassaan usein järjenvastainen ja mieletön. Ja siksi ehdottoman välttämätön tässä ajassa, jossa kaikki saneerataan tarpeettomina tai hyödyttöminä.
Sari Autio
Kirjoittaja toimii Viherlaakson lukion uskonnon opettajana.
Jaa tämä artikkeli: