Metsän poika tahdon olla
Metsässä vietetty kesä osoitti Perttu Pärssiselle, että ihminen tulee toimeen vähälläkin.

Metsässä vietetty kesä osoitti Perttu Pärssiselle, että ihminen tulee toimeen vähälläkin.

Metsän poika tahdon olla

Perttu Pärssinen asui koko kesän metsässä.

Perttu Pärssinen muutti alkukesällä, heti sään lämmettyä, metsään.

– Erottuani tyttöystävästäni etsin vuokra-asuntoa. Soitin yhdelle vuokranantajalle, mutta asunto oli jo mennyt. Hän kehotti kuitenkin lähettämään seuraavan asunnon varalle sähköpostia, jossa kertoisin itsestäni. Ajatus siitä, että avaisin koko elämäni harrastuksiani myöten ventovieraalle ihmiselle vain saadakseni kodin, alkoi korpeamaan.

Selonteon laatimisen sijaan Pärssinen alkoi selvittää mahdollisuutta muuttaa metsään. Retkeilyvälineitä oli riittävästi, vain sopiva paikka puuttui. Pärssinen vietti tunteja karttaohjelman parissa.

– Tutkin tarkkaan koko Nuuksion alueen. Oli tärkeää löytää suojaisa alue, jossa en häiritse ketään. Luonnonsuojelualueella ei saa leiriytyä, joten paikan oli oltava sen ulkopuolella. Haussa oli seutu, jossa ei ole edes polkuja.

Paikka löytyi. Pärssinen käänsi postinsa läheiseen postikonttoriin ja pakkasi tavaransa.

Ihminen tulee toimeen vähällä. Pärssiselle riitti polkupyörä, riippumatto ja sen ylle sadekatos, muutama kirja ja pressuun kääritty vaatepino. Repussa kulki mukana arvokkain omaisuus – lompakko, kamera ja kännykkä.

Repun tärkein tavara Pärssiselle oli maastonvihreä retkikaiutin. Sillä saattoi soittaa musiikkia kännykästä kavereillekin.

– Kännykän latasin töissä tai kavereiden luona. Oli minulla aurinkokennolaturikin, mutta se toimi tasan kaksi päivää.

Älypuhelimella Pärssinen hoiti laskunsa, seurasi uutisia ja otti vastaan työtarjouksia vuokratyöfirmasta.

– Olen ollut puolessa vuodessa töissä kahdellatoista eri alalla. Muun muassa rakennuksilla ja varastoissa on töitä enemmän kuin ehtii tehdä.

Pärssisen vanhemmat asuvat Espoossa, mutta hän ei halunnut kuormittaa heitä. Pyykit hän pesi lähinnä kavereiden luona ja metsään riitti iltapalaksi pienet eväät.

Yksinäinen olo ei iskenyt Pärssiseen kertaakaan. Hän rakenteli aikansa kuluksi lingon ja opetteli sen käyttöä. Hän tutki ympäristöään ja löysi upean, kirkkaan lähdepuron. Se tarjosi juoma- ja pesuvettä. Kesän aikana hän ehti myös muuttaa.

– Päätin nostaa elintasoani ja muuttaa alkuperäistäkin kauniimpiin maisemiin. Löysin hienon paikan, joka laittoi mielikuvituksen liikkeelle. Se tuntui juuri sellaiselta sopukalta, jossa kivikauden ihmiset ovat asuneet.

Heinäkuun helteillä metsä tarjosi hyvät yöunet. Majapaikka oli niin syrjäinen, että Pärssinen ei nähnyt tai kuullut sen lähellä koko kesänä yhtään ihmistä.

– Yhtenä yönä heräsin outoon meteliin. Metsästä kuului hyvin raskasta tallustusta. Ääni ei varmasti lähtenyt ainakaan ihmisestä. Silloin pikkuisen selkäpiitä karmi.

Pärssinen alkoi hakata kepillä puunrunkoa, ja hetken päästä tallustus loittoni.

– Ajattelin, että jos karhu tulee, tarjoan sille ostamaani lihasäilykettä.

Sateiden saavuttua Pärssinen muutti tuttavansa kämppäkaveriksi Espooseen. Metsäkesästä jäi pelkästään hyviä kokemuksia. Luonnon kunnioitus kasvoi entisestään.

Jaa tämä artikkeli: