Miehiä töihin. Meilahden seurakunnan diakoni Lauri Anttila toivoo, että diakoniatyöhön saataisiin lisää miehiä. Näin kirkko olisi tältäkin osin enemmän jäsentensä näköinen.
Miehille olisi tarvetta diakoniatyössä
Helsingissä on kaikkiaan 106 diakoniatyöntekijää, vain neljä miestä.
Teksti Hilkka Jukarainen
Kuva Jani Laukkanen
Miehiä on on hämmästyttävän vähän Helsingin seurakuntien diakoniatyössä. Köyhyys- ja syrjäytymisuhan alla elää kohta joka viides suomalainen. Joukkoon kuuluu yhtä lailla miehiä ja naisia, yksinhuoltajia ja perheitä. Luulisi, että tilausta olisi myös miespuolisille diakoneille. Meilahdessa diakoni Lauri Anttila, 40, tuntee ongelman.
– Meillä ei kahden naiskollegani kanssa ole jaettu töitä sukupuolen mukaan vaan on luotettu ammattitaitoon. Silti olen lähes aina tehnyt asiakastyötä miesten parissa.
Molempia sukupuolia olisi saatava Anttilan mielestä alalle ja koulutukseen.
– Kirkon tulisi olla tässä enemmän jäsentensä näköinen.
Tällä hetkellä Anttila puurtaa vapaaehtoistoiminnan kehittämisen parissa. Seurakuntatyöhön hän tuli alun perin nuorisotyönohjaajaksi. Myöhemmin hän opiskeli ammattikorkeakoulussa diakoniksi. Diakonin työssä Anttilaa motivoi mahdollisuus puolustaa ihmisarvoa.
– Minulla on kokonaisvaltainen ihmiskäsitys. Siinä toisen auttaminen on yksi keskeisin ihmisarvotehtävä.
Diakoniatyö sopi Anttilan arvoihin. Ajatus ihmisarvosta kiteytyi jo lapsena perheen kanssa käydyissä keskustelussa. Etenkin isoäiti, juristi ja rikosoikeuden professori, osasi perustella näkökantojaan ymmärrettävästi.
Kirkon diakoniatyö on perinteisesti mielletty naisten työksi ja hoivatyöksi alaa hallinneen diakonissakoulutuksen vuoksi. Sosiaaliasioihin painottuva diakonin koulutus on kuitenkin alkanut vetää puoleensa myös miehiä, vaikka nämä ovatkin edelleen pieni vähemmistö.
Diakonia-ammattikorkeakoulun Diakin opintoasioiden päällikön Sirpa Kyyhkysen mukaan kouluun hakee aika vähän miehiä.
– Hakijoiden jakautuminen naisiin ja miehiin on vuosittain ollut aika vakio. Viime vuonna diakonikoulutukseen hakijoista noin 15 prosenttia oli miehiä. Olennaisia muutoksia ei ole näkynyt, Sirpa Kyyhkynen kertoo.
Koulutukseen hakeutuu enemmän miehiä kuin alalla on töissä. Valtakunnallisesti noin kahdeksan prosenttia miesdiakoneista työskentelee seurakunnissa.
– Tosiasia on, että Diakista valmistuvat miesdiakonit eivät kaikki mene seurakuntiin töihin. Mistä tämä sitten johtuu, sitä kannattaa miettiä, Kyyhkynen pohtii.
Ammattiliitoissa on mietitty paljon sitä, mikä kirkossa työpaikkana mättää.
– Diakonia on pitkään mielletty hoivatyöksi eli naisten työksi. Tämä saattaa karkottaa miehiä, sanoo Diakoniatyöntekijöiden Liiton varapuheenjohtaja Marko Pasma, Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä.
Miinusta tulee myös kirkon palkoista, jotka eivät ole kilpailukykyisiä muiden sosiaalipalveluja tuottavien laitosten, järjestöjen tai kuntien palkkojen kanssa. Diakista valmistuneet ovat päteviä, ja Pasman mukaan myös haluttuja työntekijöitä muualla.
Diakoniatyö on Pasman mukaan edelleen kirkon piirissä lapsipuolen asemassa. Sitä ei arvosteta, eikä se siksi houkuttele.
– Juhlapuheissa diakonia muistetaan mainita, silloin kun siitä halutaan kirkolle pisteitä, hän huomauttaa.
Kirkon Alat -ammattiliiton hallituksen puheenjohtaja Tiina Heino jakaa huolen diakoniatyöntekijöiden työehtojen epäkohdista. Kirkko ei myöskään tarjoa samalla tavalla mahdollisuuksia luoda uraa kuin jotkut muut työpaikat.
Myös kirkon maine huolestuttaa.
– Parhaillaan keskustellaan kirkon taloudesta ja seurakuntien yhdistymisistä osana kuntauudistusta. Myös muut julkisessa keskustelussa velloneet asiat ovat olleet aika hankalia, kuten homo- ja aborttikeskustelut. Eiväthän tällaiset asiat houkuttele kirkkoon töihin, ynnää Tiina Heino, jolla on sekä diakonin että teologin koulutus.
Alle 30-vuotiaiden diakonia-asiakkaiden määrä on kasvussa. Meilahden seurakunnan Lauri Anttila sanoo, että on mietittävä uusia keinoja nuorten naisten ja miesten auttamiseksi.
Odotettavissa on lisää uusia asiakkaita. Kokemus on osoittanut, että työttömät tulevat viipeellä apua hakemaan. Nyt työttömiä riittää.
– Tähän kirkon tulee kyetä vastaamaan, Anttila vaatii.
Parhaillaan hän mentoroi ja tukee Diakissa kahden ja puolen vuoden ajan 15:tä opiskelijaa, joista kuusi on miehiä.
Ryhmä pohtii erilaisia aiheita työelämän näkökulmasta. Keskustelujen on tarkoitus hyödyttää opiskelijoita myös seurakuntaharjoittelussa.
– Harjoittelujakso on miesopiskelijoiden tulevan uran kannalta aivan keskeinen tekijä. Harjoittelun kokemukset ovat ratkaisevia työpaikkaa mietittäessä. Silloin verrataan seurakuntaa ja muita mahdollisuuksia. Harjoittelijoihin tulisi seurakunnissa panostaa paljon, Lauri Anttila muistuttaa.
Jaa tämä artikkeli: