Mielestäni kirje oli hyvä
Leena ja Matti Kurki kirjoittivat hämmästellen Pälvi Ahoinpellon selvityksestä kirjeestä, joka lähetetään kirkosta eronneille (K&k 21.8.). Heidän mielestään kirje henki ylemmyydentunnetta, joka suomalaisessa yhteiskunnassa liian usein vallitsee.
Minä erosin kirkosta ja vastaanotin tämän kirjeen. Kirkko ja kaupungin saan silti luettavakseni, koska kotona olevalle ja kirkkoon kuuluvalle pojalleni tämä lehti tulee. Olen Leena ja Matti Kurjen kanssa täysin eri mieltä. Olin ilahtunut kirjeestä ja ylipäätään siitä, että asiaan on kirkon puolella reagoitu.
Kirjeessä myös pyydettiin kertomaan halutessa syitä kirkosta eroamiselle, ja sen tein. Mielestäni kirje oli hyvä ja sävy ystävällinen. Juuri siitä syystä halusinkin vastata ja perustella tekoni. Ylimieliseen ja hurskastelevaan kirjeeseen olisin jättänyt vastaamatta. Kirje oli erittäin asiallinen ja selvästi huolella mietitty. Kiitos siitä.
Minna Hietaniemi
Helsinki
Oikea Jumala
Jumala on luonut kaikki ihmiset yhtä arvokkaiksi. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtäläisesti. Tästä johdan ajatuksen, että jokaisella on yhtäläinen kyky löytää Jumala. Silti maailman uskonnollinen kenttä on pirstaloitunut.
Kristikunta itsessään on hajonnut lukuisiksi lohkoiksi ja lahkoiksi. Siitä huolimatta yleisesti ajatellaan, että juuri sen oikean uskon ja Jumalan tahdon löytäminen on tärkeää. Ihmisiltä kysyttäessä jokaiselta löytyy oma, erilainen vastaus siihen, mikä on se oikea usko.
Tämä johtaa ongelmaan, ketä pitäisi uskoa. Kun kaikki ovat samanarvoisia, miten voin korottaa jonkun toisen yli? Ja kuitenkin, jos juuri se oikea usko olisi niin tärkeää, miksei kaikkivoipa Jumala tekisi asialle jotain? Luulenpa, että tekeekin, mutta ilmeisesti Jumalan ja ihmisen välinen kommunikaatio ei ole niin helppoa.
Luultavasti kaikilla ihmisillä on Jumalasta omat kokemuksensa ja käsityksensä, jotka heijastuvat oman maailmankuvan ja ympäröivän kulttuurin kautta. Tämä nostaakin käskyn ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” äärimmäiseksi ohjenuoraksi. Sillä sitä on hyvyys. Pahuus on tekoja, joista puuttuu rakkaus. Pahuus on tekoja ja ajatuksia, joilla korottaa itsensä muiden yläpuolelle.
Tomi Helminen
Kiitokset Kirkko ja kaupunki -lehdelle
En usko Jumalaan, ja kuten suurin osa tuttavistanikin, suhtaudun melko kriittisesti uskontoihin ja kirkkojen toimintaan. En ole kuitenkaan eronnut luterilaisesta kirkostamme toisin kuin monet tuttuni, ja yksi syy tähän on Kirkko ja kaupunki -lehti.Olen lukenut lehden mielipidepalstan joka keskiviikko siitä saakka, kun muutin Helsinkiin opiskelemaan. Vähitellen aloin lukea viikoittain myös (erinomaiset) pääkirjoitukset ja lehden muita juttuja.
Jos kirkossamme on jotain hyvää, niin tällainen lehti, joka tarttuu rohkeasti vaikeisiinkin aiheisiin ja antaa kaikkien mielipiteiden kuulua avarakatseisista lähimmäisenrakkauden julistajista vihamielisiin fundamentalisteihin. Erityisen puhuttelevan pääkirjoituksen jälkeisellä viikolla voikin olla varma kiihkeästä taistelusta päätoimittajan puolesta ja häntä vastaan.
Epäilemättä moni tuomitsee haluni kuulua kirkkoon vain joulupäivän jumalanpalveluksen ja ilmaislehden takia ilman sen kummempaa vakaumusta. Ja mikäs siinä, tuomitkoon. Mutta luettuani lehteä jo useita vuosia haluan kiittää lehden toimitusta sen tekemästä arvokkaasta työstä – kaiken maahanmuuttokriittisyyden ja Räsäs-kohujen keskellä näytätte, mitä kaikkea kirkkoon mahtuu ja miten suvaitsevainen se voi olla.
Jenna
opiskelija, Helsinki
Tarkkanäköinen Luther
Jatkokommenttina siihen, onko Lutherin ihmiskäsitys liian synkkä nykyihmiselle, olen samaa mieltä Martti Tuuren (K&k 28.8.) kanssa, ettei ole. Luther on päinvastoin ajankohtainen, koska hänellä jos kellään oli silmää ihmisen loputtomalle kyvylle itsepetokseen.
Siitä hän varoitteli, ja oli siksi ihmiskäsitykseltään tarkkanäköinen, realistinen. Varoitteli luulotteluista molempiin suuntiin, myös omasta erinomaisuudesta. Luterilaisuuden opista löytyy hienoja termejä, mutta pelkistyisikö se arjen tasolla vaikka näin.
Osmo Peltonen
Koraanin mukaan olemme kirottuja
Kirkko ja kaupungin yleisönosastossa jatkuu keskustelu islamista. Herkästi siitä saa kuitenkin kuvan, että harva on lukenut Koraania tai profeetta Muhammedin perimätietoa. Totta kai muslimimaassa voi olla kristillinen kirkko, koska nekin maat ovat allekirjoittaneet YK:n ihmisoikeuksien julistuksen, mutta kirkko on monin paikoin erittäin ahtaalla ja vainottu. Se johtuu siitä, että Koraani kehottaa sellaiseen. Me kristityt eli niin sanotut monijumalaiset samoin kuin erityisesti juutalaiset olemme Koraaninsa lukeneille kirottuja vääräuskoisia, joita vastaan tulee jatkuvasti taistella. Esimerkkinä suura 9:29: ”Taistelkaa niitä Kirjan ihmisiä vastaan, jotka eivät usko Allahiin eivätkä viimeiseen päivään, eivät pidä kiellettynä sitä, minkä Allah ja hänen profeettansa ovat kieltäneet, eivätkä ota uskonnokseen totuuden uskontoa.” Tai suura 8:12: ”Minä asetan pelon uskottomien sydämeen. Hakatkaa poikki heidän kaulansa ja raajansa.”
Jos Raamatun tulkinnassa on liberaaliteologia vallannut alaa, niin kuinka paljon enemmän näin toivoisi tapahtuvan Koraanin tulkinnassa? Näillä näkymin se ei liene mahdollista, kun fundamentalistit ovat kaapanneet vallan monissa muslimimaissa, kiitos arabikevään.
Käytännössä taitaa olla niin, että kun muslimifundamentalistit tietoisesti pitäytyvät ankaraan shari’a-lain tulkintaan, niin keskivertomuslimi tiedostamattaan hyväksyy sen kulttuurisia (tyttöjen ympärileikkaus), sosiaalisia (suhtautuminen vähemmistöihin ja muihin uskontoihin) ja poliittisia ilmenemismuotoja (väkivalta ja terrori-iskut).
Seppo S. Kosonen
Helsinki
Kuka moskeijan maksaisi?
Tommi Sarlinin pääkirjoitus 7.8. oli asiallinen, mutta hämmästyttää silti. Kirjoituksen mukaan kaupunginjohtaja Jussi Pajunen on ollut myötämielinen moskeijan rakentamishankkeelle, jota myös Sarlin kannattaa.
Luulisin Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komitean (ECRI) tietävän, että Suomi on yksi mallimaita Euroopassa näiden asioiden hoitajana. Täällä tuetaan kaikkia vähemmistöryhmiä taloudellisesti hyvin. Jopa niin, että jotkut maahanmuuttajat lähettävät osan avustusrahoistaan kotimaahansa sukulaisilleen elantorahoiksi – ja tämä tarina on tosi.
Ne, jotka parhaiten noudattavat maan lakeja ja noudattavat tapoja, ovat oikeudenmukaisia ja toimivat rehellisesti. He kohtaavat vähiten iljettävää rasismia, vaikka olisivat minkä näköisiä, kokoisia, värillisiä, kielisiä tai mitä hyvänsä. Heidän on hyvä olla Suomessa.
Maailmalla moskeijarakennukset ovat yleensä hyvin näyttäviä ja tietysti kalliita. Voidaan kysyä, minkälaiselle väkimäärälle täällä olisi käyttöä. Saamieni tilastojen mukaan muslimimaista tulleita muslimia on Suomessa noin 20 000. Heistä uskontoa harjoittaa noin 15 000. Nämä taas jakaantuvat tataareihin, sunni- ja shiiamuslimeihin. Nykyaika ei mitenkään puolla sitä, että he sopisivat toimimaan keskenään yhdessä ja rauhassa. He riitelevät keskenään ja tappavat toisiaan, kuten Lähi-idän maissa tapahtuu tälläkin hetkellä. Tulevaisuus tarvitsee heidän keskuudessaan suuria muutoksia.
Onhan Suomessa paljon kansainvälisiä uskontokuntia ja kirkkoja, kuten buddhalaisia ja hindulaisia. Paras on kai niin, että jokainen uskontokunta hoitaa omat kirkkonsa ja moskeijansa itse tarpeensa mukaan.
Veikko Byysing
Vartiokylän seurakunta
Liberaaleista ja konservatiiveista
Konservatiivit ja liberaalit ottaneet kovasti yhteen jo pidemmän aikaa. Pidän itsestään selvänä, että Jumalan tahdon on ohjattava kirkon kantoja. Ongelmana näyttää olevan tulkinta siitä, mitä lähimmäisenrakkaus sisältää.
Jotkut konservatiivit edustavat koti, uskonto ja isänmaa -kristillisyyttä. Ihmettelen, miten rahanpalvonta luonnon riistämisineen sopii yhteen kristinuskon kanssa. Ihmettelen myös, miten perussuomalaisten korostamassa kristillisyydessä voidaan jättää huomiotta lähimmäisenrakkaus ja lietsoa vihaa eri kansallisuuksia kohtaan ja vaatia kehitysavunkin pienentämistä.
Uskontoa on käytetty Raamatun ajoista lähtien eliitin vallan pönkittämiseen. Kirkon ajautuminen tällaiseen ”farisealaisuuteen” (Matt. 23:2–7) on historiassa aiheuttanut vihaa sorrettujen kansanryhmien keskuudessa.
Liberaalit taas tuntuvat usein irtaantuneen Raamatusta. He tulkitsevat Raamattua niin, ettei sieltä tarvitse edes yrittää löytää Jumalan tahtoa. Yksilöiden tarpeiden ja etujen luullaan olevan Jumalan tahdon yläpuolella.
Uskon tulisi olla politiikasta ja ihmisten henkilökohtaisista mielihaluista riippumatonta Jumalan tahdon etsimistä. Esimerkiksi lähimmäisenrakkaus ei tarkoita sitä, että kaikkien pitää saada tehdä niin kuin itsestä on kivaa. Raamattua ei saa käyttää tiettyjen poliittisten pyrkimysten ajamiseen. Tämän ajan käsitykset eivät välttämättä ole oikeita.
Toni Amnell
meteorologi
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: