Mielipide: En voi naiivisti uskoa varjelukseen
Asema-aukiolla minut pysäytti sirkeäsilmäinen tyttö. Hän tarjosi syntien anteeksiantoa, Jumalan suojelusta, pelastusta ja iankaikkista elämää. Jäin keskustelemaan saamatta yhtään järjellistä vastausta tarjouksen perusteista.
Kelasin mielessäni maailman menoa. Hain esimerkkejä suojelusta ja sen puutteesta.
Päädyin samaan jälleen kerran: Jos joku ylempi tätä kaikkea johtaa, niin johtamistavat eivät ole reiluja. Esimerkkejä löytyy.
Aleppossa kuoli satoja, ehkä tuhansia lapsia. Afrikassa on kuivuuden, sodan ja nälän uhreina on menehtynyt massoittain pienimpiä. Pakolaisia hukkuu Välimereen. Sama meno jatkuu liian monella kolkalla maailmassa.
Miksi pienet, köyhät ja vähäosaiset joutuvat kärsimään eniten? Nukkuuko Jumala? Missä Jeesus oli tapahtumien aikana? Entä suojelusenkelit? Koulussa kerrottiin niitten varjeluksesta?
Onko niin, että "vääräuskoisista" ei ole väliäkään? Heitähän niitetään suruttomimmin. Miten tehdään valinta henkiin jäävien ja menehtymään tuomittavien välillä?
60-luvulla luokkatoverini kysyi, miksi Jumala on luonut raajarikot, sokeat ja kuurot. Yllätyksekseni ussanmaikka vastasi, että siksi, että me terveet ymmärtäisimme, kuinka hyvä meillä on olla. Julmaa.
Vastaus, jota odotin, olisi ollut se kehnoin mahdollinen: Herran tiet ovat tuntemattomat.
Onko todellakin niin, että Herra kostaa isien pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen asti? Ei mahdu oikeustajuuni eikä moraaliini.
Näin kylvetään epäuskon siemeniä.
Otto Favén
Vantaa
Jaa tämä artikkeli: