Mielipide: Enkeleillä ei aina ole siipiä
Ystäväni joutui vuosia sitten rajuun kolariin, jossa hänen puolisonsa menehtyi. Hän itse sai vaikeita vammoja ja makasi pitkään sairaalassa.
Hän kertoi maanneensa useita päiviä sairaalassa kuumeisena pystymättä edes itkemään. Olo oli turta, kuuma ja kuiva. Tuska pysyi sisällä eikä päässyt ulos.
Kerta toisensa jälkeen hoitaja kävi kertomassa, että eräs vanha pappi halusi puhua hänen kanssaan, mutta hän ei pystynyt ottamaan ketään vastaan. Viikon jälkeen ystäväni ajatteli, että onpa sitkeä tyyppi, ja salli vieraan tulla luoksensa.
Tämä eläkepappi kertoi harrastavansa hälytysajoneuvojen seurantaa, jos vaikka onnettomuuspaikalla tarvittaisiin tukea. Näin hän oli tullut kolaripaikalle ambulanssin perässä ja nähnyt ystävääni irrotettavan autonromusta ja siirrettävän ambulanssiin.
Puoliso makasi kadulla peitettynä. Hän kertoi menneensä vainajan luo ja rukoilleensa tämän vierellä sekä seuranneensa tätä ruumishuoneelle asti.
"Tämän halusin kertoa, että miestänne ei jätetty yksin. Olin hänen kanssaan", sanoi vanha pappi. Hän nousi tuoliltaan, teki ristinmerkin ja lähti ovea kohti.
Ystäväni kertoi kyynelten tulvahtaneen silmiinsä ja tuskan alkaneen purkautua samalla, kun ajatus valtasi mielen: "Eihän noilla enkeleillä olekaan siipiä!"
Kuka tahansa meistä voi kohdata enkelin missä tahansa ja toimia itse enkelinä jollekulle. Uskoo
Esko Vepsä
eläkeläinen Malmilta
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
