Mielipide: Epidemiapolitiikan etiikka arveluttaa
Nykyajalle tyypilliseen tapaan normatiiviset kannanotot myös koronapolitiikasta on ujutettu tieteellisen tiedon sekaan. Lääkärit esiintyvät päätoimensa ohella moraalin auktoriteetteina, vaikka he eivät ole alan ammattilaisia eikä heillä ole tähän edes demokratian suomaa oikeutusta.
THL tarjoaa uudet kymmenen käskyä taulukkona. Ei kai kuuliaisuuteen koulittu kansa kuuntelekaan kuin suoria käskyjä. Esimerkiksi tiivis ja harkintaan kannustava ohje ”minimoi ihmiskontaktit” olisi kai liian ahdistava moraalikehitykseltään alaikäiselle kansanosalle. Joutuisi itse miettimään, kuoleeko joku kauppareissun seurauksena.
Olemme ajautumassa moraaliseen kriisiin, jossa ihmiselämät joudutaan avoimesti asettamaan arvojärjestykseen tehohoitopaikkojen loppuessa. Tätä toki tehdään muutenkin muun muassa kapitalismin ja nationalismin nimissä, mutta kätketymmin. Myös epidemian myötä poliitikot tulevat linjanneeksi elämälle eurohintoja.
Suomen tehohoitoyhdistyksen puheenjohtajan, ylilääkäri Mika Valtosen mukaan terveydenhuolto pyrkii viime kädessä maksimoimaan kansan elinvuosien määrän (yle.fi 20.3.2020). Terveet ja nuoret asetetaan jonon kärkeen. Tämä periaate ei ole ongelmaton. Jo Epikuros huomautti, että kuolema on tappio, jota kukaan ei omakohtaisesti kärsi.
Elinvoimaisten priorisoinnin periaatteesta voidaan johtaa dystooppinen visio. Terveydenhuollon arvio potilaan elinvuosista perustuu dataan terveyshistoriasta; ne, jotka eivät käy vastaanotolla vaivoineen, näyttäytyvät paperilla terveinä. Alkavatko ihmiset kuolemanpelossaan pelätä lääkäriä?
Mauri Aarniosuo
valtiotieteiden kandidaatti, filosofi
Vantaa
Jaa tämä artikkeli: