Mielipide: Joko olisi aika kiittää Jumalaa selviämisestämme talvisodassa?
Kun talvisota päättyi 13.3.1940 ja rauhanehdot tulivat tietoon, Suomen kansa oli järkyttynyt. Sodassahan oli pärjätty hyvin; miten siitä saattoi tällaista seurata, alueluovutuksia ja kaikkea?
Ei kotirintamalla ymmärretty, kuinka täpärästi oli selvitty. Olimme oman sotapropagandamme sokaisemia, vaikka kukaan tilanteen tasalla ollut täysjärkinen ei antanut Suomelle ennen sotaa minkäänlaisia selviämismahdollisuuksia ylivoimaista vihollista vastaan. Suomi koki sodassa todella monta täpärää pelastumista.
Miten ihmeessä me selvisimme?
On ollut tapana kiittää sotaveteraaneja, kansan yhtenäisyyttä sisällissodan jälkeenkin, talviolosuhteiden tuntemusta, hiihtotaitoa, improvisointikykyä ja monia muita merkityksellisiä tekijöitä. Ei ole ollut tapana kiittää Jumalaa.
Jumalanpalveluksen yleisessä esirukouksessa on tapana pyytää erilaisia asioita. Harvemmin olen kuullut niissä kiitettävän mistään. Voisiko sunnuntaina 15.3. tehdä poikkeuksen? Voisimmeko lopultakin, vuonna 2020, kiittää Jumalaa siitä, että selvisimme vuonna 1940? Olisi aihetta.
Pekka Iho
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: