Mielipide: Koti-irtaimiston myynti yllätti
Kotiimme oli kertynyt perintöinä ylimääräistä irtaimistoa. Saimme SPR:n ja Kierrätyskeskuksen kautta pääosan siitä uusille käyttäjille. Kokeilin myös myyntiä tämän lehden taannoiselle Ostetaan-palstan ilmoittajalle.
Ensimmäinen seitsemän muuttolaatikon kauppa onnistui, kun ostaja hieman jousti aluksi tarjoamastaan pienestä hinnasta. Ratkaisevaa oli yhden merkkivalaisimen (Tynell) sisältyminen tavaroihin. Sen hinta voi huutokaupoissa olla moninkertainen koko tavaraerän hintaan verrattuna.
Keräilin sitten vielä toisen kahdeksan laatikollisen erän. Sen myynti ei onnistunut. Olin katsellut netistä tavaroiden hintaa ja arvelin, että puolet siitä olisi kohtuullinen hintataso. Ostaja tarjosi vain neljäsosan pyynnöstäni.
Ostajan ollessa jo lähtöaikeissa hän otti yhdeksän pienehköä maalausta sisältävän laatikon syliinsä ja sanoi, että tämän hän voisi ottaa. Tauluja oli yhdessä katseltu ja hän oli arvostellut niitä ankarasti: ”Kukkatauluja ei osta kukaan”, ”tekijät ovat tuntemattomia” jne. Joukossa oli mm. Jorma Mollbergin kukkataulu.
Pitäen taululaatikkoa sylissään ostaja työnsi siitä hintana viidenkympin setelin ja tarjosi kättään tervehdykseen. Arvelin hänen lähtiessään hyvästelevän kädestä pitäen, mutta hän piti käteen tarttumista sopimuksena ja poistui rivakasti autolleen.
Jälkeenpäin totesin pelkästään Mollbergeja olevan markkinoilla yli kuudensadan euron hintaan.
Kuvaavaa on, että ”kaupasta” ei tehty mitään kuittia. Päinvastoin ostajan kuittivihko ja mainoskynä jäivät hätäisessä lähdössä eteisen pöydälle.
Valde Mikkonen
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: