Mielipide: Kuppimamma selätti minut kahdesti
Ihmisarvon syvä nöyryyttäminen näkyy kaupungissamme. Tarkoitan tätä näkyä: EU&NATO -alueelta tullut, todennäköisesti elinaikanaan pahimman alistuksen kokenut mamma, joka sydäntalvella kerjää lantteja kuppiinsa kyykyssä kyyhöttäen.
Kirjoitettuani – yhtenä monesta– tätä ilmiötä vastustavan mielipiteen Helsingin Sanomiin jo lähes kymmenen vuotta sitten (HS 12.7.2009) olen mielipahakseni kohdannut saman sydäntä särkevän näyn joka talvi. Yksikään julkinen tai mahdollisesti hiljaisuudessa tehty yritys tämän säälintunnetta häikäilemättömästi hyväksi käyttävän kerjuutavan kieltämiseksi ei ole johtanut tulokseen. Miksi?
Viime talvena ohitin muutamana päivänä Kauppatorin laidalla vakiopaikallaan kyyhöttävän kuppimamman, kun lämpötila oli jopa – 18 astetta ja koillistuuli erityisen pureva. Mihinkään uskontoryhmään tiukasti kuulumattomana kysyinkin lopulta yllättäen itseltäni: Onko siinä Jeesuksen aito olemus?
Vihdoin kosketin koppuraiselta ja tiedottomalta vaikuttavan kärsijän kättä ja asetin siihen kympin setelin. Kiitokseksi hän pyyhkäisi rahalla otsaansa.
Sama tilanne toistui saman mamman kanssa samassa paikassa muutama viikko sitten, jälleen ankarissa sääoloissa. Nyt hän sanoi kiitos.
Havahduin vastaamaan itselleni vanhaan kysymykseeni: kyllä tästä kurjalta vaikuttavasta mutta kunnioitettavan sitkeästä ihmispoloisesta välittyy Jeesuksen loppuasema konkreettisemmin kuin siitä ristille asetetusta, epäaidosti kärsivästä ihmisestä, jonka voimme nähdä läheisen Tuomiokirkon edustalla pääsiäisenä esitettävässä kärsimysnäytelmässä.
Totesinkin kuppimamman nyt kadulla selättäneen minut, kerjäämistä julkisesti vastustaneen hyvinvointi-ihmisen, henkisessä painissa jo kahdesti.
Olavi Stenman
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: