Mielipide: MeToo ja se v-alkuinen sana
Siitä on jo aikaa, kun naisen sukuelintä kuvaava v-sana muodostui eniten käytetyksi kirosanaksi. Miesväki loi sen naisvihamielisessä tarkoituksessa. Sanan käyttö on levinnyt niin, ettei nykyään ole harvinaista sekään, jos kaksi riitelevää nuorta naista huutaa toisilleen päin naamaa ’haista v...u’. Möö!
Nyttemmin v-sanasta on muodostunut suomen kieleen sidesana samaan tyyliin kuin "tuota noin" ja pelkkä "tuota". Erityistä hohtoa syntyy, kun sijoitat jokaiseen lauseeseen ainakin yhden v-sanan. Saat koviksen maineen, jee.
Nyttemmin v-sanan käyttö on laajentunut tavalla, jossa se ei ole kielteinen kirosana. Kuulin teinipoikien juttelevan — yksi heistä puhui jostain tuotteista joita on v...n paljon, siis erittäin paljon. Finlandia-voittaja Juha Hurme osoittaa kirjassaan Niemi olevansa ajan hermolla, kun hän käsittelee erilaisia keraamisia kausia menneinä vuosisatoina: ”Niitä onkin sitten ihan vitusti, koululaisten kauhuksi.” (s. 36)
Joku voisi väittää, että v-sanasta on tullut elimellinen osa suomen kieltä. En yhdy väitteeseen, sillä kielemme pärjää mainiosti ilmankin. Palatkoon tuo sana takaisin naisen sukuelimen hellittelynimeksi ilman kielteisiä ja vihamielisiä painotuksia.
Arvon naiset, eikö olisi korkea aika osana MeToo-prosessia reagoida voimakkaammin sukuelimenne nimen holtittomaan käyttöön? Tekisitte selväksi miehille eri yhteyksissä, että sellainen on öykkärimäistä ja naisvihamielistä.
Lauri Hannikainen
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: