Mielipide: Myötätuntouupumusta voidaan ehkäistä
Myötätuntouupumus ei katso ikää eikä työkokemusta. Eikä välttämättä edes työalaa.
Olen pitänyt viimeisten kolmen vuoden aikana yli 40 kurssia, luentoa ja seminaaria työssä jaksamisesta, stressistä ja ennen kaikkea myötätuntouupumuksesta.
Yksi asia on noussut esille joka kerta. Se, että voit puhua jonkun toisen kanssa, on selvästi yksi tärkeimmistä konsteista pärjätä vaativassa ihmissuhdetyössä. Muiden ihmisten taakkojen kantaminen vaikuttaa helpottuvan, kun ongelmista voi puhua kolmannelle henkilölle.
Mutta onnistuuko se käytännössä niin helposti? Kenen kanssa voit puhua ja milloin? Miten paljon saat tai voit kertoa? Entä millainen vaikutus sillä on työyhteisöön?
Enimmäkseen yksin työskentelevällä ei ole lähellään kollegoja, joiden kanssa voi jakaa asioita tai jutella tilanteista. Se koskee monia meistä, mutta valitettavasti esimiehet unohdetaan tässä usein. Johtavassa tehtävässä oleva työntekijä on hyvin usein yksin.
On myös monia ammattilaisia, jotka eivät toimi klassisessa ihmissuhdetyössä, mutta painiskelevat silti myötätuntostressin kanssa. He kuulevat päivittäin muiden ihmisten vaikeuksista, peloista ja kärsimyksestä. Tarkoitan esimerkiksi palvelualoilla toimivia henkilöitä.
He ”joutuvat” osallistumaan asiakkaidensa elämään. He tekevät arvokasta ihmissuhdetyötä, vaikka ammatinvalinnan vaiheessa tai opinnoissa sitä ei välttämättä huomioitu. He ovat samanlaisessa vaarassa uupua kuin ammattiauttajat.
Uupumusta voi kuitenkin ennaltaehkäistä, ja se kannattaa tehdä mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.
Franz Schnider
kouluttaja ja työnohjaaja
Jaa tämä artikkeli: