Mielipide: Punkkarina en löytänyt rauhaa
Kirkko ja kaupungissa haastateltiin pappia, joka esittäytyi punkkariksi (K&k 24.10.). Oli vaikea lukea kirjoitusta, sillä olen itse halunnut eroon punkkarin elämästä ja lähestynyt senkin vuoksi kirkkoa.
Kun etsin vaihtoehtoa, halusin löytää kirkosta rauhan ja toisenlaisen, ehkä suuremman merkityksen elämälle kuin sen, jossa oli räyhäämistä, viinaa, itsensä viiltelyä, huumekokeiluja, saatananpalvontaa, ulkopuolisten ihmisten ja asioiden irvailemista ja täydellistä kunnioittamattomuutta eli sitä ”asennetta”. Itse lopulta koin vain näköalattomuutta omasta elämästäni ja sen mahdollisuuksista.
Kirkosta olen löytänyt kaipaamiani asioita, ja oman seurakuntani pappi on jotain aivan muuta kuin punkkari.
Uskostaan tuo haastateltu henkilö ei puhunut, sen sijaan hän mainitsi kaaoksen. Sitäkö pitäisi ihmisen etsiä ympäriltään ja kaivata? Omasta kokemuksestani voin sanoa, että: ei, apua, ei!
Lehti kuvaa tämän henkilön kuin sankarina. Tuoko hän kirkon asiaan jotain, josta pitää kirjoittaa? Hän voi tuntea itsensä oman elämänsä sankariksi ja ehkä luulla olevansa tämän ajan sankari. Mutta ei ikuisuuden.
Entinen punkkari
Helsinki
Kirkko ja kaupunki julkaisee kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
