Mielipide: Sotaveteraani jäi yksin

Mielipide: Sotaveteraani jäi yksin

Ystävämme sotaveteraani menehtyi pääsiäisen alla. Muutama päivä aiemmin tavatessamme hän oli hyvin levoton ja yritti kovasti selittää meille jotakin. Tilanne oli ahdistava, koska emme saaneet enää mitään selkoa hänen puheestaan.

Mielemme täyttävät nyt muistot muutamien viime vuosien ajalta, jolloin saimme ystävystyä tämän pitkän elämäntyön tehneen sotaveteraanin kanssa. Näimme, miten aktiivisen ja liikunnallisen vanhuksen fyysinen kunto heikkeni. Samalla hänen elinpiirinsä supistui.

Autoimme häntä arjen askareissa ja pidimme seuraa myös puhelimitse lähes päivittäin. Hän kertoi meille, että osaan tuttavista on yllättävän vaikea saada puhelimitse yhteyttä.

On murheellista nähdä yksin asuvan ja vähitellen toimintakykyään menettävän vanhuksen ystävä- ja omaispiirin hupeneminen. Sitä seuratessa tuli miettineeksi myös omaa elämää siinä vaiheessa, jos ikääntyessään joutuu asumaan yksin.

Oli sykähdyttävää kuulla tämän kummiveteraanimme tunteen ilmaus: ”En minä kuolemaa pelkää, mutta tämä yksinäisyys — se on raskasta. Ei minulla ole kuin te kolme ystävää, jotka käytte minua tapaamassa.”

Muistelemme kiitollisina ystävyyssuhdetta tämän pitkän elämäntyön tehneen sotaveteraanin kanssa. Jonkin pienen talkootyön, kuten nurmikonleikkuun jälkeen oli mukavaa istua kahvipöytään hänen kanssaan. Välillä hän kertoi meille asioita monien vuosikymmenten takaa. Tunsimme, miten tärkeää hänelle oli, että sai kertoa niistä meille.

Joskus muistilokeroiden syvyyksistä aukenivat myös raskaat rintamakokemukset. Veteraanin mieltä oli jäänyt painamaan läheisen aseveljen kaatuminen viereltä. Hän oli siitä asti myös surrut sitä, olisiko hän voinut omalla toiminnallaan pelastaa ystävänsä hengen – tai tullut ehkä ystävänsä asemesta itse ammutuksi.

Miten monet sotiemme veteraaneista ovatkaan joutuneet lopun ikäänsä kantamaan vastaavia raskaita muistoja kykenemättä kertomaan niistä kenellekään.

Toivomme, että me kaikki huomaisimme lähellämme olevat ihmiset emmekä jättäisi heitä yksin.

Esa Mäkelä

Anni Lindgren-Mäkelä

Markku Kokko

Jaa tämä artikkeli:

Kommentoi