Mielipide: Suomalaiset huomio, miksi eroamme kirkosta sankoin joukoin?
Miksi ihmeessä yhä suuremmassa määrin pyrimme eroamaan evankelis-luterilaisesta kirkosta? En ymmärrä tätä laisinkaan.
Tätä menoa me olemme kohta muslimeja tai muslimit täyttävät kirkkomme ja muuttavat kirkkosalin moskeijaksi, kun oma kirkkomme ei enää kelpaa.
Kertoisiko joku juuri eronnut tähän lehteen, miksi erosi?
Pirkko Karasti
Helsinki
Edellisen johdosta:
Pirkko Karasti pyysi jotakuta vasta kirkosta eronnutta kertomaan syyn omaan päätökseensä. Erosin kirkosta vastikään pitkän pohdinnan tuloksena, eikä päätös ollut helppo.
Usein mediassa tunnutaan oletettavan, että uskon puuttuminen olisi pääsyy kirkosta eroamiseen. Läheskään aina ei kuitenkaan ole näin.
Olisin edelleen kirkon jäsen, jos kirkko toimisi Raamattu ylimpänä ohjenuoranaan ja keskittyisi evankeliumin julistamiseen eikä muodikkaiden globalististen agendojen ajamiseen.
Jeesukseen Kristukseen itse turvaavana ja uskovana ihmisenä koen suorastaan petoksena seurakuntalaisia kohtaan, että evankelis-luterilaisessa kirkossa kaikki papit eivät ole uskovia. Heidän haastatteluistaan käy ilmi, että monet eivät usko edes perusasioita: luomista, neitseestä syntymistä tai edes kristinuskon ydintä, ylösnousemusta.
Miten sokea voi taluttaa sokeaa?
Suuri osa papeista kannattaa liberaaliteologiaa. Tämä on hyvin kaukana perinteisestä uskosta, joka pitää Raamatun Jumalan sanana. Mielestäni kirkko toimii useassa asiassa täysin vastoin Raamattua eikä edusta perinteistä kristinuskoa. Räikeimpiä esimerkkejä tästä on ehkä Kirkko ja kaupunki -lehti. Lopetin sen lukemisen, kun sitä ei voinut lukea tulematta surulliseksi.
Kun lehdessä on joskus jotain hengellistä, se on usein harhaoppien julistamista, esimerkiksi gnostilaista mystiikkaa ja meditointeja. Jopa Marian palvontaa ja rukousnauhan käyttöä on käsitelty. Jos Martti Luther näkisi kirkon nykytilan, hänellä olisi varmasti paljon sanottavaa.
Annika Österberg
Helsinki
Pirkko Karasti oli huolestunut kirkosta eroavien kasvavasta määrästä. Itse olen 21-vuotias opiskelija, ja henkisyys on keskeinen osa arkeani.
Erosin toukokuussa kirkosta. Yksi kirkosta luopumisen pohjasyy liittyy ihmisen ja yhteiskunnan kehitykseen. Tiedämme, että kun vanhenemme, fyysinen kehomme muuttuu. Samoin muuttuvat ja kasvavat arvomme yksilöinä ja yhteiskuntina. Sota-ajan ravistelema yhteiskunta tarvitsee yhteisiä arvoja pitämään ihmisiä sovussa keskenään. Järjestelmällinen uskonto, perhe ja perinteet olivat tärkeitä kivijalkoja Suomessakin vielä vain 50 vuotta sitten.
Kunnia ja perinnekeskeisyys ovat kuitenkin uusien sukupolvien myötä kehittyneet yksilöllisyyden ja menestyksen tavoittelemiseksi. Silloin ihminen alkaa miettiä, haluaako hän enää kuulua kirkkoon, jos siitä ei ole itselle suoraa hyötyä. Muslimeiksi emme ole siis muuttumassa, koska islamilainen perinne käsittää pohjimmiltaan samat arvot kuin kristillinen vastineemmekin.
Henkilökohtainen syyni erota kirkosta perustuu oivalluksiin siitä, että jokainen teko ja tekemättä jättäminen vaikuttavat kokonaisuuteen. Minut liitettiin kirkkoon 21 vuotta ennen kuin olin itse valmis päättämään asiasta, ja eroamatta jättäminen olisi ristiriidassa sen kanssa, mihin mielestäni suomalaisten kannattaa juuri nyt keskittää sekä henkisiä että taloudellisia voimavarojaan.
Jään kaipaamaan lehden Gurun opissa -osiota. Lopuksi toivon, että kirkko jatkossa vähentäisi perinteiden opettamista ja itsensä markkinointia. Toivon, että se keskittyisi kertomaan tapoja saavuttaa se kokemus elämästä, taivas, jonka löytäneitä ihmisiä ei vielä tuhansienkaan vuosien jälkeen ole unohdettu.
Nicholas Liimatta
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: