— Jostain syystä tekstini lähtevät yleensä huonommuuden tunteesta, Jouni Hynynen sanoo.
Mies katosi Eedenistä itään
Jouni Hynynen on hakusessa itseltään ja Jumalalta.
Aluksi on selvitettävä, puhutaanko nyt roisina raikulitaiteilijana tunnetun "Hynysen" vai Jounin kanssa.
Edellinen on raskasta rockia soittavan Kotiteollisuuden laulaja-lauluntekijä ja kirjailija, jolta on ilmestynyt taannoin menestyslevy Ukonhauta sekä samanniminen kirja. Räiskyvältä boheemilta on ilmestynyt tänä vuonna toinenkin suomalaisen äijän sielunelämää luotaava teos Mies katosi.
Jouni Kalervo Hynynen, 39, taas on mukava, välitön ja rokkitähden kukkoilua karttava, katuviisas karjalaisveikkonen Lappeenrannasta.
— Meikäläisen keekoilu julkisuudessa ärsyttää joskus itseänikin. Se, mikä toimii Hynysen elämässä, ei toimi Jounin arjessa.
— Välillä mietin, mikseivät nuo persoonat voisi olla yhtä, mutta olisihan se piinaavan tylsää kaikille, jos olisin esiintyjänä oma asiallinen itseni. On kivaa lähteä keikoille ja jättää aivot narikkaan, Jouni nauraa ennen Kotiteollisuuden keikkaa Keravalla.
Uskonnollinen spekulointi puskee alvariinsa yhtyeen lyriikoiden läpi. Levyjen nimet kertovat tästä: Aamen, Eevan perintö, Tomusta ja tuhkasta, Helvetistä itään, Iankaikkinen, Kuollut kävelee…
— Toki mie haen joskus myös sitä oikeaa Jumalaa, mutta ehkä Jumalan jatkuva sijoittaminen sanoituksiin on enemmän oman itseni hakemista.
— Joudun pyörittelemään samoja kysymyksiä kerrasta toiseen, kun en löydä vastauksia. Uskonnolliset aiheet ovat aina yhtä vaikeita, Jouni Hynynen tunnustaa.
Hänestä ikuisten kysymysten pitääkin olla ikuisia.
— Kyse on niin suurista asioista, ettei näin pieni pää pysty niitä ratkaisemaan, vaikka ne pyörivätkin päässä koko ajan.
— Uskonnon kautta on kuitenkin hienoa pohtia elämäänsä. Kristinuskosta jo pentuna opitut asiat, säännöt ja maailmankuva ovat kuin sokkeli pinnan alla. Sitä vasten on hedelmällistä peilata kaikkea, mitä on tullut tehtyä.
Jouni Hynynen kirjoittaa harvoin tekstejä, joissa kuvataan hienosti asiansa hoitaneita ihmisiä. Sellainen "sievistely oksettaisi".
— Jostain syystä tekstit lähtevät yleensä huonommuuden tunteesta.
Onko tunne sukua synnintunnolle?
— On toki. Miulla on lähtökohtana, että tästä mitä mie teen, ei hyvää seuraa. Mie oon liian hyväonninen ja mukavasti pärjäävä siihen nähden, miten elän.
— Odotan koko ajan jotain rangaistusta. Siitä johtuu, että mie vähättelen itseäni ja tekemisiäni: eihän ne voi olla mitenkään merkityksellisiä tai hyviä…
"Enkä minä tätä kirjoittanut / tämän kirjoitti ikävä tai kaiho. – – Iankaikkinen / kulkee isäntänä pelloillaan / ihmisen sielu taskussaan / ihmisen sydän rinnassaan", veisaa Kotiteollisuus.
Jounista tuntuu toisinaan kuin laulut tulisivat ylhäältä annettuina.
— Joskus ajattelen romanttisen näkemyksen mukaisesti, että joku antaa laulut miulle ja että miuta on siunattu tällä lahjalla.
— Arkeen palatessa tajuaa, että todennäköisesti se laulu syntyi sisään kertyneestä matskusta.
Itsekriittinen taiteilija arvioi edustavansa "hyväntuulista kyynisyyttä".
— Harrastan ihmeellistä virnuilua itselle ja muille. Vaimo valittaa, etten ota mitään vakavasti. Jos joku yrittää päästä vakavaan keskusteluun, miun pitää vaikka pieraista. Kun oikein miettii, on hämmentävää huomata, että eihän tämä virnuilu oo mitään ihmisen elämää.
— Ja kuitenkin mie oon ihan tyytyväinen. Otan elämän vastaan tällaisenaan. Ahdistus ja hyvä olo kuuluvat samaan pakettiin.
Suomalaisen miehen nousu ja uho suhteessa Korkeimpaan on Kotiteollisuus perusaiheita. Mies seisoo sielu palellen suon laidassa ja pui nyrkkiä taivaalle, kun halla on vienyt viljan, viinanpiru kiusaa ja vaimo valittaa.
Eikä Jumala välttämättä vastaa, vaikka sille kuinka huutaisi ja kiroaisi.
Äijä saattaa olla elämään ja Jumalaan pettynyt mutta silti jonkin sortin suhteessa Yläkerran ukkoon.
Jouni Hynysen uskontokritiikki nousee siitä ihmetyksestä, että jos Jumala kerran on luonut maailman, miksei hän pidä siitä parempaa huolta.
— Meidät on jätetty tänne ajelehtimaan. Tätä perusajatusta mie viljelen biiseissä. Jos myö ollaan Jumalan lapsia, miksei hän tee mitään meitä auttaakseen?
— Maapallo on kuin iso lastentarha. Täällä myö tapellaan ja painitaan keskenämme. Istumme yksin jätettyinä hiekkalaatikolla, eikä kukaan tule kertomaan, mitä nyt pitäisi tehdä.
— Tulisi uusi vedenpaisumus ja pistäisi taas asiat järjestykseen. Täytyisi tapahtua jotain valtavaa, että usko Korkeampaan palautuisi. Muuten puhe Jumalasta jää romanttiseksi höpinäksi, jota miekin harrastan.
Mistä tuo pessimismi kumpuaa?
— Voisi tietysti ajatella, että nälänhädistä, sodista ja sellaisista. Mutta miulla kaikki tekstit lähtevät loppujen lopuksi oman navan ympäriltä.
— Kun oma elämä ei ole balanssissa, olen ehkä tuudittautunut ajatukseen, ettei ylhäältä tule apua. En näe Jumalan vaikutusta siinä tavassa, miten elän.
— On olo, ettei kukaan pidä miusta huolta, kun mie pyörin täällä.
"Rukoilemme toki yhä / mutta rukouksemme ovat / kuin susien ulvontaa kuulle", Hynynen kirjoittaa Mies katoaa -runoteoksessa.
Luterilaiseen kirkkoon kuuluva ja lapsensa kastanut ex-isonen ei ole rukoillut "kaavamaisesti" sitten teinivuosien. Hän arvelee silti useimpien ihmisten rukoilevan, kunkin tavallaan. Jumalan vaikenemista vastaan kapinoivalla taiteilijalla on oma tapansa.
— Melkein jokainen miun biisi on niin kuin rukous, katse sisäänpäin — ja ylös. Teksteissäni on usein hakeva, rukouksenomainen sävy.
Albumilla 7 Kotiteollisuuden yrmeät äijät on kuvattu levynkansiin kädet ristissä kirkonpenkissä. Bändin synkeiden kappaleiden perusteella Jumalan on melkeinpä oltava olemassa jo siksi, että jotakin tahoa voisi syyttää ihmiskunnan kurjuudesta.
— Vaikka vanhan liiton ukot ja seuroissa kävijät olivat olevinaan uskovaisia, niin ne käänsivät saman tien seurojen jälkeen hihat ylös. On kiva ajatus, että Jumala on olemassa, mutta miun pitää rakentaa silti oma elämäni itse.
— Asiat eivät parane pelkästään rukoilemalla, mutta välillä on kuitenkin käytävä rukoilemassa, Jouni pohtii.
Laulu Isä meidän päättyy kyseiseen rukouk-seen, joka käydään läpi kokonaisuudessaan. Sitä ennen annettu katsaus maailman tilasta on lohduton: "Piru on merrassa."
Jumala kulkee pimeässä kansansa hylkäämänä ja lastensa jättämänä kuin kärsivä Kristus, jolle suosio satojen ihmisten on vaihtunut syytöksiin.
Jouni Hynynen pelkäsi etukäteen, että rukouslaulu nostaisi rähinän.
— Kyse ei ole rienauksesta, päinvastoin. Mutta sitähän kukaan ei kuitenkaan ymmärrä, joten turha selittää.
Kotiteollisuuden kappaleet eivät ilmennä niinkään Jumalan etsimistä kuin odottamista. Että jotakin ihmistä suurempaa ilmaantuisi sittenkin, ja että se Suuri ja Tuntematon rikkoisi hiljaisuutensa. Tule esiin, jos olet. Tässä seison ja odotan, enkä muuta voi.
Eikö tuo adventin ajasta ja asenteesta muistuttava odottamisen ajatus lähesty jo uskonnollista kokemusta?
— Näin se on. Ensin tulee turhautuminen, mutta seuraavassa hetkessä jo toivotaan, että Jumala näyttäytyisi ja muistuttaisi olevansa olemassa.
— Mie toivon löytäväni sisäisen rauhan, mutta koen olevani levoton tyyppi. En osaa asettua paikoilleni, vaan odotan aina parempaa aikaa.
Kotiteollisuuden teksteissä toistuu syytös, ettei Jumalaa näy maailmassaan.
Mutta kurjemmissa maankolkissa ja "Jumalan hylkäämissä" paikoissa Jumala näyttää paradoksaalisesti olevan vahvasti läsnä varsinkin köyhien ja kärsivien arjessa: he saavat Jumalalta toivoa sekä voimaa auttaa itseään ja toisiaan.
Ja eivätkö lukuisat suomalaisetkin usko Jumalaan, rukoile ja yritä elää uskonsa innoittamana ihmisiksi — eli Jumala vaikuttaa yhä myös täällä?
— Ehkä mie odotan Jumalalta liikaa liian nopeasti. Olen varmaan niin perkeleen kyyninen kaikkia ihmisiä, itseäni ja maailmaa kohtaan. En mie tiiä. Koko ajan on fiilis, että jos en ole varmuuden vuoksi pessimistinen, saatan menettää jotakin.
— Onhan se surullista ja kornia, että myö hyvinvoivat ihmiset kehdataan marista Jumalalle. Miten paljon myö oikein vielä vaadimme? miettii Jouni Hynynen.
"Vieraalla maalla oon maan päällä!
Ihmisen poika eksyy täällä!
Ei ole paikkaa, johon voisin
raskaan pääni kallistaa,
taivaasta olen tiputettu,
sinne tänne riepoteltu."
"Luoja varjele vakainen
Jumala ikuinen kaitse
todista, että mul on henki.
Torju Perkele pahainen
Piru katala piekse
tukehduta pullon henki."
"Kuten kansa on hukassa
ilman johtajaansa,
on maailma eksynyt
ilman Jumalaansa."
Lainauksia Jouni Hynysen lauluista.
Jaa tämä artikkeli: