Työryhmää johti Espoon piispa Mikko Heikka. Kuva: Eija Harju
Mietintö: Homopareille ei omaa siunauskaavaa
Työryhmän mukaan kirkko tarvitsee ohjeet siitä, millainen toimitus parisuhteen rekisteröimisen jälkeen voidaan toteuttaa.
Kirkon täytyy antaa papeille ohjeet tilanteisiin, joissa rekisteröity pari pyytää heitä siunaamaan suhteensa, katsoo piispainkokouksen työryhmä.
Piispa Mikko Heikan johtama ryhmä pyytää piispoilta ohjeita siitä, millainen toimitus, esimerkiksi rukoushetki, parisuhteen rekisteröimisen jälkeen voidaan toimittaa. Työryhmä ei kuitenkaan ehdota, että rekisteröidyn parisuhteen siunaamista varten alettaisiin työstää uutta kirkollisen toimituksen kaavaa.
Maanantaina julkistetussa mietinnössä huomautetaan myös, että ilman kirkkolain muuttamista kirkko ei voi rajoittaa parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten työskentelyä kirkossa. Työryhmä ei ehdota, että kirkkolakia myöskään yritettäisiin muuttaa asiassa.
Mietintöä Kirkko ja rekisteröidyt parisuhteet odotettiin kolme vuotta. Lähes kaksisataasivuisessa opuksessa pohditaan homoseksuaalisuutta niin Raamatun, etiikan kuin lainsäädännönkin näkökulmista. Konkreettisia toimintaohjeita saadaan kuitenkin odottaa edelleen. Asian käsittely jatkuu piispainkokouksessa syyskuussa, ja päätöksiä tehtäneen aikaisintaan ensi vuonna.
– Tuleva väliaika ei varmasti tule olemaan helppo, mutta toivotaan, että maltti pelaa, Heikka sanoo.
Suhtautumista homoseksuaalisuuteen pohtivat muutkin kirkot ympäri maailmaa. Kehitys on edennyt pisimmälle Ruotsin kirkossa, jossa rekisteröidyn parisuhteen siunaamiskaava on käytössä kaikissa hiippakunnissa.
Rukoushetki olisi papille vapaaehtoinen
Tuore mietintö pureutuu yhtäältä siihen, miten kirkossa suhtaudutaan rekisteröityjen parisuhteiden siunaamiseen ja toisaalta siihen, mikä on homoseksuaalien työntekijöiden asema kirkossa.
Työnantajana kirkkoa koskee yhdenvertaisuuslaki, joka kieltää syrjinnän sukupuolisen suuntautumisen perusteella.
Periaatteessa kirkko voisi omaan oppiinsa nojaten saada lainsäädännöstä osittaisia vapauksia. Kirkkolain muuttaminen asiassa edellyttäisi kuitenkin yksimielisyyttä siitä, että parisuhteensa rekisteröineiden sulkeminen kirkon viran ulkopuolelle kuuluu olennaisesti kirkon oppiin. Yksimielisyyttä asiasta ei ole, eikä työryhmä näin ollen esitä, että kirkkolakia yritettäisiin muuttaa.
Työryhmä ei myöskään esitä, että piispainkokous ryhtyisi laatimaan kirkolle rekisteröityjen parisuhteiden siunauskaavaa. Kaavan hyväksyminen vaatisi kirkolliskokouksessa taakseen kolme neljännestä edustajista. Kotimaa-lehden vuosi sitten tekemässä kyselyssä kaavaa puolsi vain 21 prosenttia edustajista.
Monet papit ovat toimittaneet parisuhteensa rekisteröineiden kanssa rukoushetkiä, joita arkikielessä kutsutaan parisuhteen siunaamisiksi. Yhteisten toimintaohjeiden puuttuminen kuitenkin hankaloittaa tilannetta ja heikentää kirkon työntekijöiden ja luottamushenkilöiden oikeusturvaa.
Mietinnössä korostetaan, että vaikka kirkko jatkossa päättäisi esittää rekisteröidyille pareille rukoushetkeä, sen toimittaminen olisi papille aina vapaaehtoista.
Työryhmä pallottelee erilaisia vaihtoehtoja siitä, kuka tulevista käytännöistä kantaisi vastuun: päätökset voitaisiin jättää esimerkiksi hiippakuntien piispojen tai seurakuntien kirkkoherrojen harteille.
Yksi vaihtoehto on, että piispainkokous pyytäisi kirkolliskokoukselta valtuutusta antaa asiassa menettelyohjeet ja ohittaisi näin kirkon ylimmän päättävän elimen, joka on tällä hetkellä linjaltaan konservatiivinen.
Mietintö on luettavissa kokonaisuudessaan kirkon sivuilla www.evl.fi tai suoraan tästä linkistä.
Jaa tämä artikkeli: