Helsingin piispa Irja Askola Aleksilla. Kuva: Aarne Ormio
Mihin stadilainen tarvitsee seurakuntaa? - osa 2
Helsingin piispa Irja Askola ja helsinkiläiset kirkkoherrat vastasivat kysymyksiin kirkosta.
1. Ihmisillä on tarve henkisyyteen. Jälleen kerran huomataan, ettei maallinen mammona ja jatkuvan kasvun tavoite tuo sittenkään onnea. Mistä henkisyydessä on kyse? Mitä se tarkoittaa kirkon silmin – muuta kuin Raamatun lukemista ja sen viisauksista ammentamista?
Helsingin piispa Irja Askola: – Pyhä voi hipaista arkea. Metroasemalla saattaa oivaltaa, että kaikessa keskeneräisyydessä on mukana Jumalan lempeä läsnäolo.
Lauttasaaren kirkkoherra Juha Rintamäki: – Luulen, että henkisyys ja hengellisyys on itseasiassa voimakkaassa kasvussa. Ihminen hakee vastapainoa materialle ja kulutukselle. Sen kanavoituminen on tällä hetkellä kysymysmerkki.
Mikaelin kirkkoherra Martti Häkkänen: – Ehkä on enemmänkin kaiken sen todeksi elämistä yhdessä ihmisten kanssa – sen mukaan ja niin kuin Jesus eli.
2. Ajatuksia elämän tarkoituksesta?
Rintamäki: – Kristillisesti ajattelen elämän tarkoituksena on kasvaa Kristuksen kaltaisuuteen. Elämän kolhut koulivat Taivasta varten. Hyvää elämää eletään antamalla itsestä hyvää lähimmäisille rakkaille.
Häkkänen: – Rakastaa ja tulla rakastetuksi – ja lopulta tajuta, että sittenkin Jumala on rakastanut ensin.
Vuosaaren kirkkoherra Jussi Mäkelä: – Elämän tarkoitus on kerta toisensa jälkeen palata rakastavan Isän luo. Ja Hän juoksee iloiten sinua vastaan.
3. Työllä on ollut aina kohtuuttoman suuri merkitys Suomessa. Sen kautta määritellään koko ihmisarvo. Maailma on kuitenkin muuttunut, eikä työtäkään ole tarjolla niin kuin ennen. Ei auta vaikka olisit kuinka osaava ja ahkera tahansa. Kuinka tulisi määritellä ihmisarvo nyky-yhteiskunnassa? Kuinka arviointikriteereitä tulisi päivittää?
Askola: – Ihmisen arvo on olla ihminen: iloita tästä! Kirkkoina olemme tehneet virheitä vaikenemalla työkeskeisyyden taakasta. Vaiko vielä enemmän vaieten pätkätyöläisten ja työttömien todellisuudesta?
Rintamäki: – Nykyisin työtä arvostetaan mielekkyyden ja sisällön mukaan. Palkka ei ole määräävin kriteeri.
4. Kirkko haluaa elää ihmisten arjessa. Mitä se tarkoittaa?
Rintamäki: – Olla läsnä silloin kun on tarve sylille ja käsille, jotka kantavat. Läsnä silloin, kun tarvitaan korvia, jotka kuulevat tai suuta joka puolustaa elämän mielettömyyttä vastaan. Olla mukana arjessa helpottamassa sen sujumista ja tukemassa sen käänteissä.
5. Mitä kummius on tänä päivänä? Onko sen asema ja merkitys muuttunut perheissä?
Askola: – Kummi – kiehtova mahdollisuus! Lapsettomana olen saanut lämpimän kurkistusikkunan lasten maailmaan; sylitys, satukirja, iltarukous. Ja kosketuspinta jatkuu; yllättäen he pulpahtavat, omista maailmoistaan. Kummeus kunniaan – tilausta on!
Rintamäki: – Kummius ei ole lahjoja vaan läsnäoloa ja mukana elämistä.
6. Konservatismi on termi, jolla monesti viitataan yhteiskunnallisessa keskustelussa jonkinlaiseen ahdasmielisyyteen. Se on yhtä kuin kehityksen jarru. Kuitenkin juuri kirkko edustaa konservatismia parhaasta päästä. Kirkolle pysyvyys ja juurevuus ovat voimavaroja. Onko tässä ristiriitaa?
Rintamäki: – Olen itse konservatisti ja liberalisti. Nykyisin ei voi enää määrittää arvoja janalle. Haluan arvostaa perinteitä, mutta uudistaa niitä sopiviksi. Tarvitsen juurevuutta pinnallisuuden sijaan, pysyvyyttä hetkellisyyden sijaan sekä mahdollisuutta kohdata Pyhää elämän arjen keskellä.
7. Mikä on rukoilun tarkoitus?
Askola: – Rukous on demokraattisinta, mitä tiedän. Jokaisella on oikeus ottaa suora yhteys Jumalaan; hän ei kysy, vaan kuuntelee. Minulle rukous on vuoropuhelua oman elämäni ja kristinuskon lupausten kanssa.
Rintamäki: – Saada olla yhteydessä Jumalaan ja purkaa mielellä olevia asioita Jumalan kanssa. Vapauttavaa rukoilla Jumalalle, joka kuitenkin jo tietää sinusta kaiken.
Mäkelä: – Rukoilun tarkoitus on olla yhteydessä rakastavaan Jumalaan. Kun ihmisellä on vaikeaa, voi olla vaikeaa myös uskoa Jeesuksen opetusta rukouksesta: ”Pyytäkää, niin te saatte.” Moni jättää rukoilematta, mutta pahinta mitä rukoiltua voi tapahtua on, ettei tapahdu mitään. Joten ei ole mitään menetettävää. Aina kannattaa rukoilla. Isä vain odottaa, että rukoilisimme ja pyytäisimme Häneltä.
8. Mitä iloa taikka hyötyä usko antaa ihmisille jokapäiväisessä elämässä?
Rintamäki: – Perustan ja turvan kohdata elämän kaaos. Antaa toivoa toivottomuuden keskelle ja mahdollisuuden mahdottomuuden keskelle.
Mäkelä: – Usko on iloinen asia. Sen kanssa ihminen selviää elämän vaikeuksista paljon paremmin kuin ilman uskoa Jumalaan. Mitäkö hyötyä usko antaa? ”Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.” (Room. 10:10)
9. Avioerojen lisääntymisestä on puhuttu paljon. Ovatko ihmisten käsitykset parisuhteesta, yhdessä elämisestä, omien ja toisen tarpeiden yhteensovittamisesta muuttuneet? Entä onko kasvavilla eromäärillä vaikutusta ihmisyyteen laajemminkin?
Rintamäki: – Ajan hetkisyys ja pinnallisuus johtaa helposti polulle, jonka päästä haetaan nopeasti ratkaisuja. Toisaalta ennen avioeroa ei sallittu, jolloin pysyttiin vaikeassakin parisuhteessa. Avioero on kuitenkin lähes aina kipeä asia niin pariskunnalle kuten myös lapsille. Kirkon pitää vihkijuhlien lisäksi olla paremmin läsnä avioerossa.
Jaa tämä artikkeli: