Mihin uhraat aikasi?
"Minulle uhri on voittopuoleisesti sanana myönteinen. Kuulen sen muodossa uhraus. Siinä on pyyteettömyyttä mutta myös toivoa, että uhraus johtaa johonkin hyvään.
Uhri on sitoutumista ja panostamista. Ihminen uhraa resurssejaan, jotta hän saa uhrilleen vastinetta. Viulunsoiton opettelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta tuo soittotaidon sekä mahdollisuuden nauttia osaamisestaan ja musiikista. Urheiluun tai opiskeluun panostaminen voi tuottaa onnistumisen kokemuksia. Työ voi palkita joko maallisesti tai hengellisesti.
Moni on taipuvainen ja halukas tekemään uhrauksia. Asialla, jonka eteen on joutunut tekemään uhrauksen, on usein enemmän merkitystä kuin sellaisella, jonka saa ilman uhria. Jos saa palkan siitä, että maalaa kymmenen metriä aitaa, raha tuntuu arvokkaammalta kuin sama summa arvonnassa voitettuna.
Uhri on valinta. Kun valitsee jotain, sulkee samalla muut vaihtoehdot pois. Kaikkea ei saa. On ihmisen omassa sydämessä, mikä on uhrin arvoista.
Elämästään voi uhrata tiettyyn tarkoitukseen tunnin, päivän tai vuosia. Olisi sääli, jollei lahjakas lääketieteen tutkija pystyisi uhraamaan elämäänsä tutkimukseen, sillä hänen työnsä tuloksista voi olla hyötyä koko ihmiskunnalle.
Moni koettaa tasapainoilla valitsemalla yhtaikaa monta asiaa. Toisilta tämmöinen onnistuu paremmin kuin toisilta. Liian monta asiaa tahtova saattaa lopulta uhrata terveytensä tai ihmissuhteensa, ja silloin uhri on monelle liian suuri.
Liian suuri uhri voi olla myös, jos jatkaa työssä, joka tuntuu väärältä, eikä yritä hakeutua muualle. Meidän suomalaisten on usein mahdollista pohtia omaa uhriamme. Suuressa osassa maailmaa ihmisillä ei ole vaihtoehtoja. Heiltä ei edes kysytä.
Julkisessa ammatissa toimiva ihminen joutuu uhraamaan yksityisyytensä. Toki muun muassa poliitikot ja erilaiset taiturit myös tarvitsevat ja hakevat julkisuutta. Julkisuuden kanssa pitää silloin olla sinut ja sen lainalaisuudet pitää tuntea.
Nykyaikaiseen, kehittyneeseen ja monimuotoiseen yhteiskuntaan liittyy, ettei sitä voi paeta. Harva voi olla täysin yksityinen maailmassa, jossa kännykkää, luottokorttia, sähköpostia ja verkon tallenneketjua voidaan seurata. Meistä useimmat joutuvat siis uhraamaan yksityisyytensä tiettyyn rajaan saakka.
Ihminen on mitä hän syö. Vielä ruokaakin tarkemmin pitäisi valita, mitä lukee, sillä se vaikuttaa siihen, millaisia ajatuksia saa. Maailmassa on paljon aikasyöppöjä.
Pidän tärkeänä, että jokainen miettii, mihin aikansa uhraa. Mikä on merkityksellistä, mikä merkityksetöntä? Myös viihteen täytyy olla hyvää, eikä tyhjänpäiväistä pitäisi meidänkään talossa tehdä.
Uudet verkkomediat ovat tuoneet tullessaan hd- eli heads down -sukupolven, joka viihtyy tavattoman hyvin mobiililaitteiden ääressä. Jossain vaiheessa ihminen saattaa huomata, että aika tehdä jotain itselle ja läheisille merkittävämpää on mennyt käsistä.”
Pälvi Ahoinpelto
Lauri Kivinen on Yleisradion
toimitusjohtaja.
Kesäsarjassa eri aloilla vaikuttavat
ihmiset kertovat, mitä tietty
kristinuskon peruskäsite
heille merkitsee.
Jaa tämä artikkeli: