Miinusyhteisö
Sosiaalisen median aikakaudella erilaisia yhteisöjä syntyy pikavauhdilla. Ruotsalaista maitoa ja sinappia, homoliittoja, ampuma-aseita, koulutuksen maksullisuutta ja vaikkapa lakko-oikeutta voi näppärästi vastustaa verkkoyhteisöissä. Yhteisöjen jäsenmäärät kasvavat rivakasti. Voiko yhteisöllisyys sittenkin Suomessa hyvin?
Perinteisten instituutioyhteisöjen jäsenkato jatkuu, mutta sitäkin selvemmin näyttää kasvavan verkkoyhteisöjen suosio. Yhdysvaltain presidentinvaaleissa Barack Obama osoitti, että yksittäisten ihmisten muodostama verkkoyhteisö voi olla historiallisen ratkaiseva: hän sai tavallisilta ihmisiltä 6,5 miljoonaa online-lahjoitusta vaalikampanjaan. Keskimääräinen lahjoitus oli 80 dollaria. Obaman kannattajamäärä on yksistään Facebookissa huikeat 2 379 102 ihmistä.
Vuosikymmenenvaihteen suosituimmilla suomalaisilla yhteisöillä näyttää olevan yksi yhteinen piirre. Niissä vastustetaan jotain ihmistä, asiaa tai hanketta. Vastustus näyttää olevan kokoava voima, joka saa liikkeelle ja jonka voi julkisesti ilmaista.
Kannattaminen onkin sitten vaikeampaa. Kannattaminen ei toteudu suuremmin sen paremmin poliittisissa kuin arkkipiispankaan vaaleissa. Poikkeuksen muodostavat tv-sarjoissa toilailleet säälisankarit, joille sympatiaansa osoittavien suomalaisten määrä voi muutamassa päivässä nousta viisinumeroiseksi.
Syitä sille, että niin monet yhteisöt rakentuvat vastustamiselle, on varmasti useampia, mutta tavallamme määritellä itsemme negaatioiden kautta on pitkät perinteet. Olemme oppineet kuvaamaan itseämme sen avulla, mitä emme ole tai halua olla. On luontevaa sanoa, ettemme halua olla ruotsalaisia, muodin marionetteja tai vanhempiemme kopioita.
Sen sijaan harvoin kuulee — ammattisuunnitelmat pois lukien — julistuksia siitä, mitä minä tai me haluamme olla. Puolueetkaan eivät osaa sanoa, millaista Suomea ovat rakentamassa. Pörssiyhtiöiden johtajat kieltäytyvät arvioimasta tulevaisuutta. Kansallinen Suomi-brändiä rakentava työryhmä miettii, mitä ihmettä meidän pitäisi olla ja mitä meistä pitäisi muualla ajatella. Jo työryhmän tarve kertoo meistä paljon. Onnea positiivisten määritelmien etsimiselle.
Jaa tämä artikkeli: