Mikä on virallinen kanta Raamatun totuuteen?
Joulun aikaan televisioidussa ekumeenisessa tilaisuudessa eläkkeellä oleva lääkäri Risto Pelkonen kuului nimittävän Raamatun tekstiä kauniiksi saduksi. Sen johdosta kysyin Kirkon tiedotuskeskukselta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallista kantaa Raamatun totuudellisuuteen.
Sain vastaukseksi, että kirkon virallinen kanta Raamattuun on historialliskriittinen. Se tarkoittanee sitä, että Raamatussa kuvatut ihmeet ovat joko valheita tai totta jollakin luonnollisella tavalla. Kirkon virallisesta linjasta huolimatta sunnuntaisin papin johdolla yhteen ääneen lausutussa uskontunnustuksessa Raamatun ihmeetkin tunnustetaan.
Olen jonkin aikaa käynyt Mikaelinkirkon tilaisuuksissa. Ilmapiiri on lämmin ja seuraavaan viikkoon voimia antava. Seurakunnassa syntyy kokemus, että työntekijöiden puhe ja oma usko ovat yhtä. Näin varmaan on muissakin seurakunnissa. Ristiriita kirkon virallisen kannan ja käytännön toiminnan välillä on siten ilmeinen.
Vaikka tiedetäänkin, että organisaatioiden julkituomat arvot eivät toteudu läheskään täydellisinä organisaatioiden toiminnassa, kaikki merkittävät organisaatiot tuovat julkisuuteen arvonsa, joita kohti ne kurottautuvat. En ole muualla törmännyt siihen, että organisaatio tuo julki arvoja, jotka sotivat näin pahasti sen perustehtävää vastaan.
Kirkon tehtävähän kait on evankelioiminen eikä pelkkä diakoniatyö tai vaikkapa elämäntaitojen opettaminen, mitä tehtäviä muun muassa järjestöt ja kunnat tekevät kustannusvaikuttavasti. Toivoisin, että evankelisluterilaisen kirkon johto selväsanaisesti toisi julki vain yhden, kirkon virallisen kannan Raamattuun, uskovien ihmisten näkökulmasta tärkeimpään elämän lähteeseen.
Juha Nyman
Jaa tämä artikkeli: