Miksei hyvä mies enää riitä?
– Nykymies on pulassa, sillä naiselle ei enää riitä perinteinen miehen malli. Kulttuurin kehitys asettaa nimenomaan miehelle uudet haasteet parisuhteessa, psykologi Tony Dunderfelt sanoo.
– Mies ei saa olla passiivinen nössö, sillä nainen kaipaa vastusta.
Eikö naisille mikään riitä? Nykymies on esiäitien unelma: hellä ja auttavainen, osallistuu kotitöihin, ei ryyppää eikä rällää. Mutta mitä sanookaan nainen: Tuossa se sohvaperuna taas makaa tv:n ääressä, ei se enää sytytä!
Eikä siinä kaikki. Kun sohvaperuna on aikansa maatunut auttavaisena olohuoneessa, nainen alkaa puhua erosta.
– Miehelle naisen tyytymättömyys on usein järkytys, sillä mies on tehnyt kaikkensa perheen eteen. Hän koettaa olla taipuisa ja välttää turhia konflikteja, psykologi Tony Dunderfelt toteaa.
Dunderfeltin tuore teos Parisuhteen kemia löytää liiasta tasa-arvosta nykyparisuhteiden ongelmien ytimen. Kun kaikesta keskustellaan ja kaikki jaetaan, suhteesta katoaa jännite. Pahinta on, että alun alkaen tasa-arvoisesta ja osallistuvasta miehestä tuleekin passiivinen nössö.
– Nyt on menty toiseen ääripäähän. Kun mies koettaa välttää naisen mielen pahoittamista, hän taipuu usein liikaa. Siitä taas nainen saa lisää vettä myllyynsä. Hän hoitaa kaiken itse ja osoittaa miehelle, ettei sohvaperunaa tarvita mihinkään.
Tony Dunderfeltilla on ilmiölle kuvaavat, hiukan kärjistetyt nimet. Naista riivaa nykyään P.I.S.S. eli Paniikinomainen Itsenäisyyden Saavuttamisen Syndrooma ja miestä puolestaan vaivaa PmS eli Passiivisen miehen Syndrooma.
Parisuhteen kehityskulut
Mutta miten tässä näin pääsi käymään? Miten naisesta tuli perheen päättävä elin ja miehestä taipuisa sohvaperuna? Aikojen alussa kaikki oli toisin. Mies oli selkeästi perheen pää ja nainen kiltisti komennossa käskyvallan alla. Näin se oli tarkoitettu luomakunnan järjestyksessä, niinkö?
– Parisuhteen kehitys on yhteydessä kulttuurin kehitykseen. Primitiivisissä kulttuureissa, joissa elannon hankkiminen on sidoksissa luontoon, tämä roolijako toimii – edelleen. Mies hoitaa leivän hankinnan ja yhteiskunnan asiat, nainen kodin ja perheen. Talous ja elinkeino saattoivat olla rakkautta tärkeämmät yhdistävät tekijät, ja parisuhteen myötä nainen sai myös statuksen.
Dunderfelt nimittää tätä perinteisten roolien ja maaseutuyhteiskunnan parisuhdetta Parisuhteen ykkösvaiheeksi. Tällöin parisuhde toimi miehen ehdoilla. Mies toteutti itseään, ja nainen luopui omista tarpeistaan.
– Nainen oli alistettu osapuoli, jonka kustannuksella parisuhde kukoisti.
Parisuhteen kakkosvaihe
Naisen onneksi yhteiskunnan muutos on länsimaissa nostanut naisen miehen rinnalle ”käyttöesineestä” tasa-arvoiseksi kumppaniksi. Kummankin tarpeet ja minuus ovat yhtä arvokkaita.
– Tässä kakkosvaiheessa mies todella arvostaa naista. Hän ei haluaisi tehdä mitään, mikä pahoittaa naisen mielen. Hän yrittää jopa ennakoida naisen toiveet ja luopuu toisinaan omista menoistaankin, Dunderfelt sanoo.
Mutta tasa-arvoisen kumppanuuden vaihe pitää sisällään myös vaaroja.
– Kun mies ei konfliktin pelossa uskalla laittaa rajoja naiselle, nainen kokee, ettei miehessä ole hänelle vastusta. Miehestä ei enää löydy sitä vahvaa miehistä voimaa, jota nainen pohjimmiltaan syvästi kaipaa, Dunderfelt pohtii.
– Nainen toivoo, että hänen rinnallaan olisi voimakas, päättäväinen mies eikä kiltti lapsi, jota hän joutuu ohjeistamaan. Seksuaalisesti nainen innostuu vain itseään voimakkaammasta miehestä.
Jos mies on antanut perheessä päätösvallan naiselle, hän ikään kuin laimentaa omaa miehisyyttään. Naista puolestaan piinaa ”pissiintyminen”, (paniikinomainen itsenäisyyden tavoittelu), joka ajaa miestä nurkkaan. Naisesta tulee liian vahva. Hän kommentoi ja puuttuu kaikkeen.
– Kun mies ajaa ostoskeskukseen, nainen huutelee vierestä, että tuossa on parkkipaikka, aja tuonne, Dunderfelt hymähtää. Kierre on valmis, eikä kumpikaan ole tyytyväinen.
– Ei nainen osaa pysäyttää omaa itsenäisyyden kierrettään, ellei tilannetta tajuta. Itsenäisyyden voimassaan nainen ottaa usein liikaa tehtäviä hoitaakseen ja väsyy.
Mistä ratkaisu?
Parisuhteiden haasteita tutkiessaan Tony Dunderfelt havahtunut huomaamaan nimenomaan miehen muutoksen tarpeen.
– Miehen on löydettävä jälleen oma alkuvoimansa ja päästävä irti sohvalta. Hänen on myös uskallettava asettaa naiselle rajoja ja sanottava, että tuota asiaa et enää yritä hoitaa.
Dunderfelt muistuttaa, ettei miehen miehistyminen tarkoita suuntaa takaisin ykköstasolle, vaan kohti uutta kolmosvaihetta.
– Uudessa miehisyydessä voima ei ole vain fyysistä vaan myös emotionaalista. Kun mies on vahva, nainen uskaltaa löytää itsestään naisellisen feminiinin eikä vain modernin feministin.
Dunderfelt rohkaisee miestä muutokseen:
– Jokainen mies haluaa olla jossakin asiassa maailman paras. Mies tarvitsee toimintaa, jotta hän löytää ja säilyttää oman voimansa. Tämä kehitys vaatii nimenomaan miestä pohtimaan omaa rooliaan. Moderni nainen ei kovin pitkään katsele miestä, joka on vain ”ihan kiva”.
Niitä, joita arveluttaa suhteiden kehittyminen ja sitoo vahva halu vain sitoutua kerran hyväksi havaittuun malliin, Dunderfelt rohkaisee muistuttamalla, että Luoja on uutta luova.
– Kehityksenhän kuuluu jatkua. Maailma ei ole valmis paikka. Kristinusko korostaa Luojan uutta luovaa, jatkuvasti uudistuvaa voimaa. Miksi se ei näkyisi myös parisuhteissa?
Tony Dunderfelt: Parisuhteen kemia. Mitä todella tapahtuu miehen ja naisen välillä. Dialogia Oy 2009.
Jaa tämä artikkeli: