Virtaa riittää. Työttömäksi jäänyt Ritva Kinnari on valmis tarttumaan työhön, jos vain sitä tarjotaan.
Miksi juuri minä?
Herttoniemen seurakunta kutsuu työttömiä keskustelemaan ajatuksista ja tunteista, joita työttömäksi jääminen aiheuttaa.
Teksti Marjo Kytöharju
Kuva Esko Jämsä
Herttoniemeläinen Ritva Kinnari, 58, on yksi tuhansista viime vuoden aikana irtisanotuista. Kinnarin työsuhde isossa it-alan yrityksessä päättyi syyskuun lopussa, mutta hänen työvelvoitteensa loppui jo maaliskuussa.
– Päällimmäisenä irtisanomisen jälkeen oli epäusko. Yli 40 vuotta työelämässä olleena oli vaikea uskoa, että juuri minä jäin työttömäksi, hän sanoo.
Kinnari sai tietää irtisanomis-uhasta yli vuosi sitten marraskuussa. Aluksi kerrottiin, että kymmenhenkinen työtiimi lopetetaan ja siihen kuuluville työntekijöille yritetään etsiä muita tehtäviä mutta irtisanomisiltakaan ei vältytä. Tiimin työtehtävät siirrettiin ulkomaille, ja sitä ennen suomalaisten työntekijöiden piti opettaa työt ulkomaisille työntekijöille.
– Yrityksellä ei sitten ollutkaan tarjota meille muuta työtä. Irtisanominen tapahtui kehityskeskustelussa, jossa ensin sain ylitsevuotavat kehut. Sen jälkeen kysyttiin, milloin olisin valmis jättämään työpaikan. Se oli minusta aika tylyä kohtelua.
Ritva Kinnari oli ollut yrityksessä aiemmin esimiestehtävissä, mutta hän oli tyytyväinen päästyään toisentyyppisiin töihin. Hän suostui tuolloin myös melkoiseen palkanalennukseen.
– Pidin uudesta työstäni ja ajattelin tekeväni sitä eläkeikään saakka. Irtisanomisen jälkeen tunsin huonommuuden tunnetta. Kyselin itseltäni, miksi juuri minä ja olinko tehnyt jotakin huonosti.
Myös käynti työvoimatoimistossa osoittautui nöyryyttäväksi kokemukseksi. Virkailijan asenne tuntui Kinnarista nuivalta, mikä ei ainakaan helpottanut oloa.
Kinnari alkoi etsiä uutta työtä syksyllä. Hän on lähettänyt työhakemuksia myös muihin kuin oman alansa työpaikkoihin, mutta tähän mennessä ei ole tullut yhtäkään kutsua työhaastatteluun.
– Olo alkaa olla aika turhautunut. Nähtävästi tähän liittyy myös ikärasismia. Kun hakijoita on paljon, tämän ikäinen on helppo karsia pois joukosta.
Kaikesta huolimatta Ritva Kinnari jatkaa eteenpäin positiivisin mielin. Kun hän näki ilmoituksen Herttoniemen seurakunnan työttömien ryhmästä, hän tuumi, että voisi tuntua mukavalta vaihtaa ajatuksia muiden työttömiksi jääneiden kanssa.
– Toivon saavani kontaktia eri-ikäisiin työttömiin. Nykytilannehan koskee kuitenkin kaikkia ikäryhmiä.
Kinnari on tavannut jonkin verran entisiä työkavereitaan. Yksikään irtisanotuista tiimiläisistä ei ole työllistynyt vielä uudestaan.
– Olen alkanut katsella työelämää eri tavalla. Se tuntuu nykyään hyvin sekavalta ja epävarmalta. Toivottavasti ihmiset jaksavat, kun he joutuvat usein tekemään työpaikoilla monen ihmisen työt.
Aiemmin hyvinkin urasuuntautunut nainen on pystynyt luovimaan myös nykyisessä elämäntilanteessa. Hän lenkkeilee päivittäin meren rannassa, tapaa ystäviään kulttuuririennoissa ja mökkeilee miehensä kanssa. Jos ei työtä ala löytyä, hän on valmis tekemään vaikka jotakin vapaaehtoistyötä.
Tammikuun lopussa alkavaan Herttoniemen seurakunnan työttömien ryhmään toivotaan mukaan erityisesti ihmisiä, jotka ovat jääneet työttömäksi viimeisen puolen vuoden aikana. Kuusi kertaa kokoontuvaan pienryhmään otetaan 5–7 henkilöä.
Ryhmää vetävän työnohjaaja Maija-Leena Linnan mukaan tarkoituksena on, että työttömyyden aiheuttamista tunteista ja ajatuksista voi puhua vertaisryhmässä luottamuksellisesti.
– Tavoitteena on auttaa tunnekaaoksen jäsentämisessä. Ryhmässä voi purkaa työttömyyden aikaansaamaa pettymystä, vihaa ja masennusta. Samalla se voi estää jumiutumista katkeruuden ja häpeän tunteisiin.
– Kielteisten tunteiden säilöminen ei ole koskaan hyväksi, sillä ne voivat muuttaa muotoaan ja tulla esiin myöhemmin odottamattomissa tilanteissa.
Linna toteaa, että työpaikan menetys saattaa olla kova pala erityisesti ihmiselle, jonka elämän työ on täyttänyt kokonaan. Ihmiset, joilla on esimerkiksi perhe, ystäviä ja harrastuksia, selviävät yleensä helpommin.
Linna on huomannut, että työttömyyteen suhtaudutaan nykyään eri tavalla kuin vielä 20 vuotta sitten. Työttömyyttä ei koeta enää niin häpeällisenä, koska se koskettaa lähes jokaista jotenkin.
– Nyt toisaalta esiintyy enemmän ikärasismia, kun monessa työpaikassa pannaan pellolle yli 50-vuotiaita. Kokemusta ei enää arvosteta entiseen tapaan.
Työttömien ryhmä ma 26.1. klo 13 lähtien Herttoniemen seurakunnan tiloissa Herttoniemenrannassa, Laivalahdenkaari 5. Lisätiedot ja ilmoittautumiset p. 040 584 5570.
Jaa tämä artikkeli: