Miksi kristittyjen vainoihin ei puututa?
Isis on julkaissut internetissä paljon materiaalia, jossa jihadistiryhmät teloittavat eri uskontokuntien edustajia. Sanomaa vahvistaakseen he huutavat ”Allahu akbar”. Jotkut heistä kunnioittavat myös perinteitä ja mahdollisesti leikkaavat vääräuskoisen pään irti sapelilla, onhan se kunniakasta. Jos hyvä tuuri käy niin vääräuskoinen voi joutua vain vangiksi, pakkotyöhön tai ansioituneen soturin vaimoksi.
Toki Isis on armahtavainen harvoja ja valittuja kohtaan. Koillis-Syyriassa Isis oli vapauttanut 19 kristittyä rahaa vastaan. Syrian Observatory for Human Rights -internetsivusto kertoo, että se uskoo Isisin pitävän 220 kristittyä panttivankina Syyriassa. Wikipedian mukaan Isis on tarjonnut Mosulin kristityille kääntymistä, suojelurahan maksua tai karkotusta. Muussa tapauksessa heitä odottaisi kuolema.
Maailmalla tapahtuu vähän väliä monenlaisia ikäviä asioita, kuten nyt Nepalin maanjäristys. Kirkkomme on kerännyt humanitääristä apua, mikä on toki oikein. Isisin toimet kristittyjä vastaan eroavat esimerkiksi luonnonkatastrofeista siten, että kysymys on yksinkertaisesti uskonvainoista. Onko vaikeampi ottaa kantaa vainoihin kuin lähteä auttamaan luonnonkatastrofin uhreja? Isis on vain jäävuorenhuippu, kun puhutaan kristittyjen vainoista. Tämä mediahuomio on tullut lähinnä Isisin todella väkivaltaisten metodien vuoksi.
Sekä paavi että Konstantinopolin ekumeeninen patriarkka ovat ottaneet kantaa Isisin toimiin ja tuominneet ne. Katolinen media on pitänyt vainoja esillä säännöllisesti. Sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa rukoillaan säännöllisesti vainottujen uskonveljien ja -sisarien puolesta. Oma kirkkomme on ollut varsin hiljaa kristittyjen kohtaamista vainoista, eikä vainottujen kärsimystä ole nostettu esirukouksiin, ainakaan ohjelmallisesti.
Kristittyjen pitäisi pitää yhtä yli kirkkokuntarajojen, muutenkin kuin vain ekumeenisissa kokouksissa. Esirukous vainottujen puolesta on vähintä, minkä voi tehdä.
Uskonvainoja vastaan
Jaa tämä artikkeli: