Miksi minut hylkäsit?
Mary Shelleyn vuonna 1818 ilmestyneeseen romaaniin perustuva Nick Dearin näytelmä Frankenstein on runsas pakkaus. Vaikuttavissa lavasteissa ( Kati Lukka ) ja uusia todellisuuksia maalaavissa valoissa ( Ville Toikka ) pohditaan suuria kysymyksiä: miten ihminen syntyy, mihin hänellä on oikeus, kuka on vastuussa, voiko koston tai uhrin ymmärtää ja mitä on rakkaus.
Nuori älykkö Viktor Frankenstein on leikkinyt Jumalaa ja luonut ihmisen. Kun Olio sitten ei täytäkään odotuksia, hän hylkää sen. Olemassaoloon heitetty Olio-parka on ihmisten ja yhteiskunnan armoilla eikä erilaista suvaita.
Näytelmä on pitkälti Viktorin ja Olion kaksinkamppailu, jossa asetelmat vaihtuvat useaan kertaan. Yksi hurjimpia ja syvimpiä on kohtaus, jossa Frankenstein on luonut Oliolle puolison, täydellisen kauniin naisen, ja näkee yksinäisen Olion rakastavan sitä tavalla, johon hän itse ei kykene. Sitä totuutta Viktor ei kestä.
Esa-Matti Long on Oliona vaikuttava ja myötätuntoa herättävä, varsinkin näytelmän alkupuolella. Mieleen nousevat etsimättä kuvat etäisistä vanhemmista, laiminlyödyistä lapsista ja näkymättömiin syrjäytyneistä aikuisista. Ihminen todella syntyy yhteydestä tai sen puutteesta ja ennen muuta toisen ihmisen hyväksyvästä katseesta.
Viktor Frankenstein halusi todistaa pystyvänsä ihmisen luomiseen. Ihmisenä elämiseen hänen omat eväänsä ovat heiveröiset, sillä yhteys ja läheisyys kauhistavat häntä. Antti Luusuaniemi tekee hyvän, loppua kohti luhistuvan Viktorin.
Näytelmä ja sen lavasteet pelaavat paljon uskonnollisella symboliikalla. Tarinan kysymyksetkin ovat aika samoja, joita kirkossa kysytään. Kun Olio tiukkaa Viktorilta, miksi sinä hylkäsit minut, se tenttaa luojaltaan ihmisen ikuisen orpouden syytä ja mieltä. Kysyvän kerrotaan myös löytävän.
Marja Kuparinen
Nick Dear: Frankenstein. Ohjaus Mika Myllyaho. Suomen kantaesitys Kansallisteatterin suurella näyttämöllä 23.1.
Jaa tämä artikkeli: