Miksi papit puolustavat lakiuskontoa?
Virren 102 sanat murhemielin kyynelöiden tulivat mieleen, kun luin Kirkko ja kaupungin (21.1.) juttua Tuomiokirkon kryptan arvokeskustelusta. Siellä tuntui löytyneen konsensus ainakin kristinuskon ja islamin välillä: Kirkkojen tulee tukea muslimeja saamaan sopivia tiloja uskontonsa harjoittamiseksi. Missä on se kiivaus, jota apostoli Paavali koki Ateenassa nähdessään epäjumalille pystytettyjä patsaita?
Samaan aikaan kun suuri osa kristikuntaa vaikenee tyystin kristittyjen vainoista ja tappamisista, joita tapahtuu enimmäkseen muslimimaailmassa (Open Doors -järjestön mukaan viidenkymmenen suurimman vainoajan joukossa on 38 muslimimaata), kirkkomme johto vaikuttaa olevan aivan ulkona siitä lähetystehtävästä, jonka Jeesus seuraajilleen antoi.
Onneksi sentään Kerettiläinen ymmärtää, että "antakaa muslimien hoitaa omat hommansa. Hoidetaan me omat hommamme. Me osaamme ne. Tai ainakin muinoin osasimme". Silloin muinoin ymmärrettiin, että uskon sisällössä tai sen harjoittamisessa meillä ei ole juuri mitään yhteistä islamin kanssa. Se on tyypillinen antikristillinen lakiuskonto, ja vaikka Koraanin suurat yhtä lukuun ottamatta alkavatkin sanoilla Armeliaan armahtajan nimeen, on tuosta kirjasta vaikea löytää sitä armollista jumalaa, josta Uusi testamentti kertoo.
Seppo S. Kosonen
Helsinki
Jaa tämä artikkeli: