Poikia kulttuurikeskus Piipoon Meidän tarina -draamapajassa. Kuva: Juha Metso / ArtsEqual
Miksi poikien ei sallita harrastaa tanssia?
Poikien herkät harrastukset joutuvat edelleen silmätikuksi. Herkkyys ja väkevyys eivät saisi sulkea toisiaan pois, sanovat asiantuntijat.
Kaikista lapsille ja nuorille tarjottavan taiteen perusopetukseen osallistuvista tänä päivänä vain noin viidennes on poikia. Miksi pojat ovat edelleen vähemmistönä taideaineissa? Muun muassa taiteen ja taidekasvatuksen tasa-arvoista saattamista kaikkien ulottuville tutkitaan ja selvitetään Taideyliopiston ArtsEqual-hankkeessa.
"Varmaan kaikkein suurin merkitys lapsen aloittaessa harrastamista ovat vanhempien asenteet, hehän pitkälti valitsevat pikkulasten harrastukset. Harrastajien osallistujamäärien perusteella valitaan tanssi edelleen huomattavasti useammin tytöille kuin pojille", poikien tanssiharrastusta tutkinut tanssitaiteen tohtori Isto Turpeinen toteaa.
Pojille ja miehille on ok juosta tai pyöräillä pyöräilyshortseissa, mutta kun tanssissa pitäisi vetää trikoot jalkaan, tulee siihen tekemiseen automaattisesti jokin sivuääni."
Sama pätee musiikinharrastamiseen. Musiikkioppilaitosten suhdeluku tyttöjen ja poikien välillä on noin 80-20. Vielä musiikkileikkikouluissa tyttöjä ja poikia on yhtä paljon, mutta musiikkiopistoon mentäessä ja instrumenttia valittaessa tapahtuu jotain ja luvut kiepsahtavat.
"On mysteeri, miksi valtaosa pojista katoaa siinä vaiheessa. Niissä musiikkiopistoissa, joissa on tarjolla bändimuskaria, suuntaavat pojat enemmän näihin. Onko kyseessä yksinkertaisesti imagoon tai genreen liittyvät kulttuuriset asenteet, joiden mukaan rytmimusiikki ja bändisoittimet sopivat pojille ja akustiset soittimet ja klassinen musiikki taas tytöille", musiikin tohtori Anna Kuoppamäki pohtii.
Herkkyys ja väkevyys käyttöön
Turpeinen tutki Raakalautaa ja rakkautta -väitöksessään (2015) poikia tanssijoina, ja uskoo, että yleisessä asenneilmapiirissä poikien sallitaan edelleen mieluummin ilmaisevan perinteisesti miehisinä pidettyjä piirteitä, kuten joukkueurheilun fyysisyyttä. Poikien herkät harrastukset joutuvat edelleen silmätikuksi. Tämä on tutkijan mielestä vahingollinen ja harhaanjohtava suunta.
"Meissä kaikissa on sekä herkkyyttä että väkevyyttä, olemmehan ihmisiä. Itse olen esimerkki tanssijasta, jolla on pilottikoulutus ja sotilasarvoni on yliluutnantti. Eivät nämä eri puolet sulje toisiaan pois, vaan niitä kaikkia pitäisi voida saada toteuttaa", Turpeinen sanoo.
Vanhempien lisäksi kaveripiirillä on suuri vaikutus lasten ohjautuvuuteen. Etenkin pojilla vertaistuki on kasvun kannalta hyvin merkittävää."
2000-luvun tv:n tanssiohjelmat ovat lisänneet tietoisuutta tanssista ja luoneet positiivista hypeä lajin ympärille, mutta tilastoissa se ei näy.
"Ainakaan tanssioppilaitosten sukupuolijakaumiin tämä innostus ei ole levinnyt", toteaa Turpeinen.
Pojat kulttuurikeskus Piipoon draamapajassa. Kuva: Juha Metso / ArtsEqual
Sosiaalinen viitekehys tiukentaa tekemistä
Vanhempien lisäksi kaveripiirillä on suuri vaikutus lasten ohjautuvuuteen. Etenkin pojilla vertaistuki on kasvun kannalta hyvin merkittävää, ja sosiaalisen viitekehyksen normit määrittävät tekemistä tiukasti.
"Pojille ja miehille on kyllä ok juosta tai pyöräillä pyöräilyshortseissa, mutta kun tanssissa pitäisi vetää trikoot jalkaan, tulee siihen tekemiseen automaattisesti jokin sivuääni. Pojat eivät ehkä tohdi erottautua ryhmästä leimautumisen pelossa", pohtii Turpeinen.
Toisaalta ne pojat, jotka aloittavat tanssimisen tai muun taideaineen vasta myöhemmällä iällä, jatkavat sitä todennäköisesti pidempään ja vakavammin kuin hyvin nuorena aloittaneet.
"He ovat käyneet läpi syvemmän identiteettitutkiskelun, ja ovat jo joutuneet kulkemaan valinnoissaan vastavirtaan. Silloin sisäinen tekemisen palo ja motivaatio ohjaavat omaa tekemistä, eikä muiden mielipiteistä enää välitetä", Turpeinen sanoo.
Vastuu suopean ilmapiirin luomisesta sosiaalisen sukupuolen rakentamiselle lasten omista lähtökohdista käsin on pitkälti aikuisilla."
Sekä Turpeinen että Kuoppamäki puhuvat sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta, joka huomioi sukupuoleen yleisesti liitetyt stereotypiat, tarjoaa niille vaihtoehtoja ja purkaa niitä.
"Me olemme kulttuurimme kasvatuksen tulosta. Sosiaalinen sukupuoli rakentuu jatkuvasti vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa mikä tarkoittaa, että voimme kokeilla ja leikitellä feminiinisillä ja maskuliinisilla puolillamme. Sukupuolinen identiteettimme ei ole mitenkään ennalta määrätty tai kiveen hakattu", väitöskirjassaan (2015) tyttöjen ja poikien sosiaalista vuorovaikutusta musiikin ryhmäoppimisessa tutkinut Kuoppamäki toteaa.
Vastuu suopean ilmapiirin luomisesta sosiaalisen sukupuolen rakentamiselle lasten omista lähtökohdista käsin on kuitenkin Kuoppamäen mukaan pitkälti aikuisilla, kasvattajilla ja vanhemmilla.
"Sukupuolisensitiivinen kasvatus voi lähteä vain kasvattajasta itsestään. On tärkeää tarkastella, vahvistanko vai haastanko sukupuoleen liittyviä stereotypioita omassa toiminnassani", Kuoppamäki pohtii.
Miksi se on niin tärkeää?
Miksi sitten on niin tärkeää, että pojat harrastaisivat enemmän tanssia tai kävisivät soittotunneilla?
"Taideaineiden harrastaminen antaa tärkeitä välineitä kokonaispersoonallisuuden kasvuun, ja luovan ajattelun kehitys on yksi elämänhallinnan perustaitoja", perustelee Kuoppamäki.
"Esteettisten kokemusten saamisen lisäksi tanssi on kanava, jonka kautta voi julkaista ja ilmaista itseään, voi kasvaa sellaiseksi kuin on. Tanssiryhmissä myös syntyy usein luottamusta, joka on hyvin voimaannuttavaa", muotoilee puolestaan Turpeinen.
Turpeinen opettaa tanssiryhmiä Vapaassa tanssikoulussa Helsingissä. Poikien tunneilla keskitytään mm. omaan keholliseen ja tilan hahmottamiseen, dynaamisten ja motoristen puolien kehittämiseen ja itseilmaisuun. Tanssi voi olla hyvin monipuolinen laji.
"Ylipäätään olisi kauhean raikasta, jos tanssia ajateltaisiin tanssina, ei jonain sukupuolisesti tai stereotyyppisesti määriteltynä, oli kyse sitten breakdancesta, baletista tai nykytanssista. Aikuisten kohdalla ennakkoluulot heitetäänkin jo nurkkaan, sillä aikuisten tanssiryhmissäni käy niin insinööriä, koodaajaa, kuvataiteilijaa, työttömiä kuin rekkakuskejakin", iloitsee Turpeinen.
Jaa tämä artikkeli: