Miksi rauha ei kiinnosta ketään?
Sotilaalliset menot ovat maailmanlaajuisesti noin 1,7 biljoonaa dollaria vuosittain. Monikansalliset, NATO-johtoiset sotaharjoitukset Pohjois-Norjassa ja Baltiassa lisäävät jännitettä. Idässä, autoritäärisyyden luvatussa maassa, vastataan toimiin massiivisilla valmiusharjoituksilla. Aseistaudumme ja takerrumme liittolaisiin. Nationalismi korostaa oman kansan ylivertaisuutta.
Rauha ei nähtävästi kiinnosta suomalaisiakaan.
Olemme osaltamme lietsomassa kansainvälisiä konflikteja. Suomi käy asekauppaa muun muassa Saudi-Arabian kanssa, joka on sotkeutunut Jemenin kaoottiseen sisällissotaan ja tukee terroristijärjestö ISIS:iä.
Historiallisesti sota on myös alati läsnä. Puhumme Tali-Ihantalasta, nostamme Marskin ryyppyjä ja käyskentelemme sotamuistomerkkien välillä. Lehdet ja kirjat ovat pullollaan kuvia, numeroita ja statistiikkaa maailmansodista. Simo Häyhän uroteot tunnetaan valtamertenkin takana.
Miksi emme ikinä ylistä rauhaa?
Mitä jos panostaisimme konfliktien ratkaisuun, kehitysyhteistyöhön ja kriisinhallintaan yhtä mittavasti kuin vuosittaiseen asevarusteluun? Rauhanvälitys on vientituotteena kestävämpi ratkaisu kuin Patrian kranaatinheittimet.
Turvapaikanhakijoiden suunnaton kasvu vuonna 2015 sai suomalaiset varpailleen. Valtionhallinto on kyllä valmis leikkaamaan kehitysavusta ja aseistamaan sisällissodan osapuolia, mutta ihmisten paetessa konfliktialueilta vaadimme rajojen sulkemista.
Logiikka on outo.
Ekim Özdemir
kriisinhallintaveteraani, Espoo
Jaa tämä artikkeli: