"Jokaiselle Jumala on se, mitä hän eniten rakastaa." Välillä on hyvä miettiä omaa arvojärjestystään. Mitkä asiat ovat itselle elämässä tärkeimpiä? Kuvat: Thinkstock
Miksi uskoisin mihinkään?
Valtaosa maailman ihmisistä uskoo johonkin. Monet kokevat uskonsa myönteisenä voimavarana arjessaan.
Uskonnon harjoittamisella on myös useiden tutkimusten mukaan myönteisiä vaikutuksia ihmisiin. Kaikki pohtivat joskus elämän tarkoitusta ja omaa vakaumustaan. Seuraavaksi esitämme muutamia syitä tai pohdinnan aiheita, miksi kannattaa uskoa tai miksi ihmiset uskovat. Saatat olla uskova tietämättäsi.
1. Maailman 7,2 miljardista ihmisestä suurin osa tunnustaa jotain uskontoa. Eniten maailmassa on kristinuskon harjoittajia, kolmasosa maailman ihmisistä eli 2,4 miljardia on kristittyjä. Toiseksi eniten on muslimeja, joita on lähes viidennes eli 1,6 miljardia. Hinduja on vajaa kuudennes eli 1 miljardi. Ateisteja maailmassa on vain kaksi prosenttia. Mikä on sinun uskontosi?
2. Monien kulttuurien juuret ovat uskonnoissa. Useat eettiset opetukset ovat peräisin uskonnoista. Useiden maiden liput kantavat kristinuskosta tuttua ristisymbolia. Uskonnot ovat synnyttäneet paljon taidetta. Suomessa esimerkiksi lukutaidon opetus alkoi kirkon piirissä. Uskonnot ovat syvää kulttuurista perintöämme ja uskontojen tunteminen on osa sivistystä. Miksi emme siis oppisi tuntemaan uskontoja?
3. Tutkimusten mukaan uskovat ovat onnellisempia. Ranskalaisen tutkimuksen mukaan: ”Uskovaiset henkilöt ovat huomattavasti onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin sellaiset, joille uskonnolla ei ole mitään merkitystä. Tutkimuksessa huomattiin, että ”Jumala auttaa” elämän karikoissa. Avioerot, sairaudet ja kuolema on helpompi kestää korkeamman voiman kanssa. Elämällä, sen hyvillä ja huonoilla puolilla, on enemmän merkitystä uskovaisille.” Myös monet muut tutkimukset tukevat näitä tuloksia. Lue lisää tästä.
4. Myös monet mielenrauhaa lisäävistä ja rauhoittavista tekniikoista kuten mietiskely, meditaatio, erilaiset joogat ja rukous ovat alun perin uskonnoista lähtöisin. Kristittyjen omastakin perinteestä löytyy kontemplatiivinen rukous eli mietiskelevä rukous ja ortodokseilla taas on vastaava hesykastinen perinne, jossa toistetaan ns. Jeesuksen rukousta: ”Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua/meitä.”
5. Uskontojen nimissä tehdyt väkivaltaisuudet ja vääryydet esitetään usein perusteluksi, miksi uskonnot olisivat ihmisille pahaksi. Tässä yhteydessä on pakko muistuttaa, että maailman historiassa uskonnottomien tai ateistien suorittamat kansanmurhat, kuten Neuvostoliitossa Stalin ja Kiinassa Mao, ovat kaikkein suurimman uhriluvun vaatineita.
6. Ajatteletko joskus tai tunnetko jonkun joka ajattelee: ”Asioilla on taipumus järjestyä” tai ”Elämä kantaa”? Mihin nämä uskomukset perustuvat? Elämä ja asiathan ovat abstrakteja käsitteitä, joilla ei itsessään ole mitään "taipumusta" mennä suuntaan tai toiseen eivätkä ne omaa minkäänlaista "kantokykyä". Tieteessä ajatellaan mm. kaaosteorian mukaan, että systeemin lopputulosta ei voida ennustaa systeemin alkutilasta. Silti ihmisillä on taipumus luottaa vaikkapa ”huomiseen”, ”universumiin” tai ”universaaliin rakkauteen”. Saatat tietämättäsi olla uskova.
7. Jokainen uskoo johonkin. Uskot vailla tieteellisiä todisteita, että puolisosi rakastaa sinua, koska hän on sanonut niin. Uskonnoissa luotetaan Jumalan rakkauteen, koska uskovat ovat kokeneet Jumalan johdatusta tai rakkautta elämässään tai luottavat Pyhiin kirjoituksiin, joissa Jumalan rakkaudesta on kerrottu. Arjessakin uskomme monia asioita, vain luottaen opettajien, asiantuntijoiden tai muiden auktoriteettien sanaan tai opetukseen. Suuri on uskomme.
8. Meillä on tapana toivottaa ihmisille onnea ja sanoa, että ”toivon sinulle hyvää” tai ”ajattelen sinua”. Mutta jos ei usko toiveen, toivotuksen, ajatuksen tai vaikkapa rukouksen oikeasti vaikuttavan reaalitodellisuudessa mihinkään, niin miksi toivotamme onnea? Onko kyse vain sanahelinästä vai onko taustalla uskomus, että hyvän ajattelulla tai toivotuksella olisi vaikutusta siihen henkilöön, jolle hyvää toivotaan? Muutenhan onnen toivottamisessa ei olisi mitään mieltä. Kyse on maagisesta ajattelusta, joka vaatii jonkinlaista uskoa.
9. Entä miksi uskoisin niin kuin kirkko opettaa? Viisautta on ollut ennen meitäkin. Kirkon oppi ja opetus on muotoutunut vuosisatojen aikana kirkolliskokouksissa, satojen teologien, ajattelijoiden ja kirkonpalvelijoiden työn tuloksena. Ev.-lut. kirkon oppi perustuu Raamattuun ja mm. Tunnustuskirjoihin. Kirkon oppi ei ole muuttumaton, vaan kirkon jäsenet vaikuttavat kirkon opetukseen, koska opista päättävät sekä maallikot että papit kirkolliskokouksessa. Oppi on ilmaus yhteisestä uskosta, sen sanoittamista miten uskomme.
10. Kun itse tai läheinen sairastuu, kun ihminen kohtaa kärsimystä tai on kuoleman väistämättömyyden edessä, silloin jokainen haluaa uskoa, että olisi toivoa iankaikkisesta elämästä ja rakkaimpiensa jälleen näkemisestä tuonpuoleisessa? Tai olisi taivas, jossa kärsimystä ei ole?Uskovilla tämä toivo on.
Lähteet: Barrett et al: International Bulletin of Missionary Research, January 2014.
Jaa tämä artikkeli: