Millä valtuudella piispa levittää harhaoppia?
Uudessa kirjassaan Monta rakkautta (Kirjapaja 2016) piispa Björn Vikström käyttää Jumalan rakkautta perusteena ajatukselle, että rakkauden muotoja ei tarvitse asettaa arvojärjestykseen. Esimerkiksi kreikan kielessä on useita sanoja ja määritelmiä rakkaudelle, kuten eros (miehen ja naisen välinen eroottinen rakkaus). Raamatussa homoseksuaalista suhdetta määrittää ja sitä kuvataan sanalla epithymia (seksuaalinen vetovoima, himo). Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan on agape-rakkautta; on siis sekä käsitteellisesti että teologisesti väärin puhua homojen välisestä "eros"-rakkaudesta ja samalla vedota agapeen.
On suorastaan absurdia, että Jumalan rakkaudella, joka haluaa pelastaa ihmisen väärästä, perustellaan väärää. Riippumatta siitä, kuinka syviä tai voimakkaita inhimilliset tunteet ovat, ne eivät muuta Jumalan asetuksia. Jumalan rakkaudesta on luotu yksipuolinen ja tunnepitoinen kuva. Silloin unohdetaan, että se on myös pyhää ja oikeamielistä. Jumala toimii toisin kuin ihminen, ja Hän rakastaa toisin perustein kuin ihminen. Oikean ja väärän rakkauden kahtiajako ilmenee monissa muodoissaan elämän todellisuudessa, eikä sitä voi häivyttää; yrityskin on vastoin sanaa.
Björn Vikström tuo esille, että emme voi tuomita homoseksuaalisia tekoja ilman, että homojen ihmisarvo riistetään. Ilman tekojaan he eivät voi olla kokonaisia ihmisiä. Millä oikeudella virassa oleva piispa uskaltautuu näin oikaisemaan ja ohjeistamaan Jumalaa, joka tuomitsee nimenomaan teot, ei homoseksuaalisuutta sinänsä? Jokainen on luotu Jumalan kuvaksi; kenenkään ihmisarvoa ei paranna se, että toimitaan Jumalan asetuksia vastaan.
Hannu Ihalainen
Helsingin Mikaelin seurakuntaneuvoston jäsen
Jaa tämä artikkeli: