Näyttelijä Pinja Hahtolan mielestä on hyvä, että myös äitiyteen liittyviä vaikeita tunteita tuodaan julkiseen keskusteluun. Todellisuutta ei tarvitse kaunistella.Kuva: Sirpa Päivinen
Millainen äiti se lapsensa tappaa?
Äiti on väsynyt. Äiti on yksin. Paineet ovat suurempia kuin kantaa jaksaa. Lapsi huutaa – on huutanut jo pitkään. Eikö se ikinä vaikene?
Miksi äiti tappaa lapsensa?
Uutiset lapsen surmista ovat iltapäivälehtien herkkupaloja, sillä otsikot ovat suuria ja kauppa käy. Lapsen kuolema kauhistuttaa, pelottaa ja avaa tukun mieltä kuohuttavia kysymyksiä. Miksi ihmeessä? Eikö kukaan tajunnut, mikä oli edessä?
Lapsen kuolema hipaisee myös asiaa, jota ei ole mukava ajatella: väkivallan mahdollisuutta minussa itsessäni.
On täällä niin ihana olla.
Leikimme, äiti, on kotimme maailma meren pohjalla.
Muutama vuosi sitten äidin äärirajoille uupuminen alkoi kiehtoa näyttelijä Pinja Hahtolaa ja laulaja-säveltäjä TuaSofiaa. Molemmat olivat äitejä ja tunsivat äitiyden ihanuuden, mutta tunnistivat myös sen varjopuolet.
– Meissä heräsi halu ymmärtää, miksi äiti saattaa surmata lapsensa. Aihe ei ole teatterissa mitenkään vieras – onhan sitä käsitelty aina kreikkalaisen mytologian Medeian tarinasta lähtien. Muistimme myös Minna Canthin Anna Liisa -näytelmän. Silloin 1800-luvulla yhteisön paine aviotonta äitiä kohtaan oli toinen kuin nyt.
Mediasta löytyi vinkkejä tapauksiin ja käräjäoikeuksista pöytäkirjoja yksityiskohtaisine kuulusteluineen. Vähitellen alkoi hahmottua syitä ja tilanteita, joissa äidin rakkaus ei enää suojele lasta. Yhtään sellaista tapausta ei löytynyt, jossa äiti olisi saanut äitiyteensä tukea ja apua ja sitten kuitenkin surmannut lapsensa. Harvan päässä vain ”naksahtaa”.
– Mitä enemmän tutkimme, sitä helpommaksi kävi ymmärtää, Pinja Hahtola kertoo.
Pöytäkirjoista löytyi paljon, mutta työryhmä ei halunnut retostella tuomittujen elämän yksityiskohdilla, vaan ymmärtää tapahtunutta. Senkin vuoksi esitys alkoi rakentua fiktion suuntaan.
Oikeuden pöytäkirjoista löytyneissä tapauksissa ei juuri näkynyt aikaisempaa väkivaltaa. Oliko tukahdutettu liian paljon ja liian kauan? Mikä on yhteisön vastuu?
Työryhmään liittyi matkalla muun muassa näyttelijä Eero Enqvist, muusikoita ja lopuksi myös ohjaaja Fiikka Forsman auttamaan palasten kokoamisessa. Tavatessamme on viikko Sinun kätesi äiti -esityksen ensi-iltaan Teatteri Avoimissa Ovissa.
Pinja Hahtola esittää siinä Anna-Liisaa, jonka kuulusteluista käsin aukeaa takautumina koko kuolemaan johtanut murheellinen tapahtumaketju. Suomalaisten naisrunoilijoiden ääni kuuluu esityksessä vahvana. Osa runoista on sävelletty lauluiksi.
Äiti punoo silmukoita ,kuroo yhteen lasten suita sitoo sormet solmuun: Tästä et pääse mihinkään, ettäs tiedät.
– Halusimme luoda äidistä fiktiivisen hahmon, jotta olisimme vapaita poimimaan piirteitä ja paloja keräämästämme aineistosta. Vaikka äiti on siis kuviteltu, taustalla on autenttisia tapahtumia. Naisen nimen – Anna-Liisa – lainasimme Minna Canthilta.
Äitiyden varjopuolia on vihdoin alettu tuoda päivänvaloon. Viime vuonna ilmestyi Väestöliitolta kirja Äidin kielletyt tunteet. Siinä pienten lasten äidit kertoivat kielletyiksi kokemistaan tunteista: raivosta, häpeästä, aggressiivisuudesta, uupumuksesta, välinpitämättömyydestä ja yksinäisyydestä.
Niistä ei mielellään puhuta edes lähimpien kesken, syyllisyys on liian suuri. Näyttelijän työ on kuitenkin siitä anteliasta, että rooleissa voi tutkia kaikkia tunteita, niitäkin, jotka on tapana tukahduttaa.
– On hienoa, että näitä tuntoja tuodaan esille ja lakataan kaunistelemasta todellisuutta. On hyvä tunnistaa äitinä olemiseen liittyvät myytit ja odotukset, jotka nainen itselleen asettaa. Ne voivat olla liian kovia. Erityisesti omat tarpeensa ja toiveensa peittävät ”kiltit tytöt” voivat yrittää katkeamispisteeseen saakka.
Sinun kätesi äiti -esitys kertoo tarinan siitä, miksi hyvästä äidistä voi tulla paha äiti. – Raja ei ole kuitenkaan selvä. Sellaisiakin tapauksia on, joissa lapsen surma tapahtuu ikään kuin hänen suojelemisekseen. Yksinkertaista vastausta kysymykseen ei kuitenkaan tosielämässä ole. Taustalta saattaa löytyä äidin oma käsittelemättä jäänyt trauma tai mielen sairaus. Tai äiti äärimmilleen rasittuneena joutuu hetkellisen psykoosin valtaan.
– Suurin osa äideistä selviää kuitenkin ihan hyvin. He osaavat yhdistää työn ja perheen eivätkä jää yksin. Mutta mitä tapahtuu hänelle, jolla ei ole yhteisön turvaa? Pinja Hahtola pohtii.
Hahtolan perheessä vanhemmuus ei ole yhden eikä kahden harteilla. Isovanhemmat, kummit ja tädit auttavat Siirin, 3, ja Sallin, 5, hoitamisessa, ja miehen kanssa istutaan säännöllisesti kalentereiden ääreen. Kahden vapaan näyttelijän perheessä riittää sovittelua.
– Niinhän sitä sanotaan, että yhden lapsen kasvattamiseksi tarvitaan koko kylä. Äiti yksin ei riitä.
Ei mikään rakkaus ja viha pala niin kuin se, joka saadaan lahjaksi lapsuudesta.
Sinun kätesi äiti on rankka esitys juuri äitienpäivän kynnyksellä. Se vastaa yhden ihmisen kohdalla kysymykseen ”miksi”.
Mutta miten selviävät tosielämän tuomitut äidit sen jälkeen, kun pää on selvinnyt? Miten toipuu lähiyhteisö, joka on järkkynyt sijoiltaan?
Halu ymmärtää merkitsee jo paljon. Myötätuntokin saattaa kasvaa, jos tunnistamme kielletyt tunteet itsessämme.
Sinun kätesi äiti Teatteri Avoimissa Ovissa to 7.5. klo 19, la 9.5. klo 16 ja to 14.5. klo 19.Tekstisitaatit Sinun kätesi äiti -esityksen runoista.
Jaa tämä artikkeli: