Pitkiä päiviä. Rippikoulu kestää usein noin puoli vuotta ja siihen kuuluva leiri noin viikon. Seksuaalisuus on vain yksi osa laajaa kokonaisuutta.
Minä, Jumala ja seksi
Rippikoulussa nuoria kannustetaan pohtimaan omaa seksuaalisuuttaan itsenäisesti.
Teksti Miikka Kivinen ja Juhani Huttunen
Kuva Esko Jämsä
– Se on niin iso ja kova! tyttö huudahtaa. – Ja se värisee kun sitä koskettaa!
Sitten peiton alta kuuluu kännykän soittoääni.
– Ja se soi! Miks mulla ei ole uutta älypuhelinta?
Riparilaiset puhkeavat nauruun ja taputuksiin. Riia Hätönen ja Onni Hokkanen ovat juuri esittäneet isosten perimätietona kulkevan näytelmän Kännykkä peiton alla . Sketsi johdattaa päivän teemaan, joka on rakkaus, seksi ja seurustelu.
Leirin pappi Heidi Tikka ja nuorisotyönohjaaja Antti Marttila luottavat toiminnallisiin opetusmenetelmiin. Luokan päädyissä on kyltit ”Ei” ja ”Joo”. Nuorten tehtävänä on kuunnella väittämiä, joihin he ottavat kantaa valitsemalla paikkansa ääripäiden välissä.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että jokainen tarvitsee rakkautta. Kysymys homoseksuaalisuudesta aiheuttaa jo hajontaa. Tyttöjen mielestä on ok olla homo, poikien mielestä ei. Vain yksi poika on tyttöjen kanssa samaa mieltä. Toinen poika jää seisomaan keskelle luokkaa. Seuraa tirskuntaa, ja tämäkin poika siirtyy pienen askeleen kohti homouden vastustajia.
Seuraavaksi leiriläiset laativat parisuhteen viittä käskyä. Nuorten mielestä ei saa pettää, ja toista pitää kunnioittaa. Kumppanille on myös annettava omaa tilaa ja aikaa. Ohjaajat ovat tyytyväisiä esiin nousseisiin teemoihin. Leiriläiset antavat aplodit toisilleen.
Sana rippikoulu tuli suomeen 1730-luvulla. Sanan alkuosa juontuu ruotsin sanasta skript , joka puolestaan juontuu latinan kirjoitusta tarkoittavasta sanasta scriptum .
Rippikoulun päämääränä on konfirmaatio , joka tarkoittaa kasteessa saadun uskon vahvistamista. Konfirmaation myötä rippikoulun käyneestä tulee täysivaltainen seurakunnan jäsen. Kirkolliseen avioliittoon ei kuitenkaan tarvita konfirmaatiota vaan rippikoulu riittää.
Piispat pitävät ihanteena, ettei seksiä olisi muualla kuin avioliitossa. Silti tosielämässä voi olla avioliittoja, joissa ei ole seksiä lainkaan, ja vastaavasti jo rippikouluikäisillä voi olla kokemuksia kahdenvälisestä sukupuolielämästä.
Helsingin seurakuntien nuoriso- ja rippikoulutyön pastori Ilmari Syrjälä ymmärtää ristiriidan.
– Jos sanotaan, että tässä on ainoa oikea elämisen malli, niin miten reagoidaan silloin, kun riparilaisen omatkaan vanhemmat eivät elä avioliitossa ja näyttävät silti pärjäävän hyvin? Tuskin moni piispa sanoisi nuorelle kasvotusten, että vanhempasi ovat väärillä jäljillä ja huonoja ihmisiä.
– Tällaisessa tilanteessa olisi nuorelle enemmänkin hyötyä siitä, että avattaisiin, miksi avioliitto on olemassa ja minkälainen historia ja vaikutus sillä on meihin. Sen jälkeen nuori voi itse punnita suhdettaan avioliittoon.
– Yleensä nuoret ovat seuranneet julkisuutta, eikä kovin monelle ole tuntematonta, että kirkossa on hyvin erilaista suhtautumista näihin asioihin.
Erilaista suhtautumista seksuaalietiikkaan on myös nuorille jaettavissa rippikoulumateriaaleissa. Suomessa julkaistaan useita rippikouluikäisille kohdennettuja lehtiä. Näkyvimpiä ovat Fleim sekä Nuotta , jota julkaisevat Suomen Evankelis-luterilainen Kansanlähetys (SEKL), Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY) ja Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys (OPKO).
Tänä kesänä Nuotta nousi otsikoihin sen jälkeen, kun lehden riparinumerossa verrattiin sikiöseulontoja natsi-Saksaan. Viime vuonna Nuotta sai julkisuutta homoseksuaalien eheyttämisen puolesta kampanjoineella Älä alistu! -tempauksella. Mikä on Nuotan linja seksuaalisuudessa?
– Tämän vuoden riparinumeron teemana oli Olet arvokas. Käsittelimme siinä eri näkökulmista sitä, kuinka mittaamattoman arvokas jokainen ihminen on. Kyseisessä numerossa ei ollut seurusteluun tai seksuaalikasvatukseen liittyviä juttuja, kertoo Nuotan päätoimittaja Mika Falk .
– Muissa numeroissa sen sijaan olemme opettaneet selkeästi, että seksi kuuluu miehen ja naisen väliseen avioliittoon.
– Nuotassa lähdemme liikkeelle siitä, että usko ja elämä kuuluvat erottamattomasti yhteen. Selkeiden raamattuopetusten lisäksi tahdomme kannustaa nuoria elämään uskoa todeksi arjessa.
Päätoimittaja Noora Wikmanin luotsaaman Fleimin rahoitus tulee Kirkkohallituksen Hengellinen elämä verkossa -projektista. Wikman luonnehtii Fleimiä ”kansankirkolliseksi”.
– Fleimin ei sinänsä ole tarkoitus tehdä seksuaalikasvatusta tai muutakaan erityistä julistusta. Teemme journalistisin perustein artikkeleita aiheista, jotka nousevat riparin opetussisällöstä.
– Jos vaikkapa seuraavassa numerossa käsittelisimme seksuaalisuutta, pysyttelisimme kirkon yleisissä linjauksissa. Korostaisin sitä, että Fleim ei tuomitse ketään seksuaaliseen suuntautumiseen tai aktiivisuuteen liittyen. Seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa toisimme varmaankin esille vastuullisuuden ja oman kehon ja mielen kuuntelemisen.
– Lyhyesti sanottuna emme yllytä emmekä tuomitse, Wikman linjaa.
Helsingin seurakuntien nuoriso- ja rippikoulutyön pastori Ilmari Syrjälä vierastaa rippikoulumateriaaleja, jotka tarjoavat valmiita yksioikoisia vastauksia.
– Valmiin materiaalin jakamisen ongelma on siinä, ettei se aina kohtaa juuri niitä kysymyksiä, jotka sillä hetkellä ovat nuorten elämässä ajankohtaisia.
– Kysymys on paljolti myös siitä, millä tavalla jaettua materiaalia käsitellään. Jos annetaan vain käteen lehti eikä pureskella sitä, niin ei se palvele rippikoulun tavoitteita, Syrjälä arvioi.
– Tästä syystä kaikki seurakunnat eivät käytä edes rippikouluoppikirjoja, vaan katekismus, Raamattu ja jokin laulukirja riittävät.
Sekä Nuotan että Fleimin painos on 5 000 kappaletta. Porkkalanniemessä rippileiriään pitävä Malmin seurakunta teki periaatepäätöksen, että leiriläisille ei jaeta Nuottaa.
Nykyaikaisessa rippikouluopetuksessa korostetaan lähtökohtana nuoren omaa elämäntilannetta. Ihminen oppii parhaiten sitä, mikä puhuttelee häntä tässä ja nyt.
Heidi Tikan mukaan oppiminen ei rajoitu vain tunneille. Rippileirin ohjaajat pyrkivät elämään opetusta todeksi kokoaikaisesti. Samoin pappi pyrkii vastaamaan nuorten kysymyksiin, vaikka ne eivät päivän teemaan suoraan liittyisikään.
– Kun käsittelimme luomista, nuoret kyselivät jo silloin parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, Tikka sanoo.
– Esimerkiksi avo- ja avioliiton erot kiinnostivat. Kerroin myös, mitä tarkoittaa, että mies ja nainen on luotu toistensa vastinkappaleiksi. Seksi kiinnostaa ihmistä aina, se on meihin niin sisäänrakennettu.
Kun seksuaalisuus herää, siihen liittyy Tikan mukaan paljon ihmetystä ja outoutta.
– Riparilla voidaan hälventää huolestuneisuutta omasta seksuaalisuudesta ja siitä, mikä on normaalia. Kerromme nuorille, että olet hyvä ja ihana juuri tuollaisena, hän sanoo.
Joku voi ajatella, että kun opetuksessa mennään ”nuorten ehdoilla”, seurauksena on nihilismi: Ihan sama, tehkää mitä lystäätte. Ilmari Syrjälä torppaa tällaisen mahdollisuuden.
– Sanoisin niin päin, että minkä hyvänsä ratkaisun teet, toivottavasti se on harkittu ja toivottavasti elät sen kanssa tasapainoisesti, hän sanoo.
– On tietenkin hirveän houkuttelevaa luetella ”asia 1” ja ”asia 2”, ja antaa niihin toimintaohje, jolla maailma pelastuu.
– Mutta kun tämä maailma ei toimi niin. Maailman palapelissä on niin paljon erilaisia asioita, että meidän on opittava selviytymään tilanne kerrallaan. Kaikki tilanteet eivät toimi yhden ratkaisumallin mukaisesti, Syrjälä sanoo.
– Rippikoulussa olisi hienoa, jos voisi valottaa nuorille, että kysymys on siitä, millä asenteella suhtaudutaan ihmisiin ja elämään: Kunnioitatko itseäsi ja omia ratkaisujasi, vai odotatko, että aina joku muu sanelee puolestasi.
Oppitunti Porkkalanniemessä jatkuu. Nuoret katsovat parisuhteen viiden käskyn listaa.
– Siinä vaiheessa kun alatte seurustella, olisi hyvä palauttaa mieleen tekemänne parisuhteen säännöt, Heidi Tikka sanoo.
Puheen keskeyttävät leiriläisen äänekäs röyhtäys ja sitä seuraava nauru.
– Siihen voi tosin mennä vielä hetki, nuorisotyönohjaaja Antti Marttila toteaa kuivasti.
Ryhmä pohtii vielä, mitä oikeastaan on rakkaus. Luokkaan laskeutuu hiljaisuus. Määritteleminen ei olekaan helppoa. ”Rakkaus on lumivalkoinen”, tapailee yksi pojista. Tunti loppuu. Sitä ennen isoset esittävät vielä yhden sketsin.
– Kysyntä ja tarjonta eivät nyt aivan kohdanneet. Seurusteluasiat eivät ole näille nuorille kovin ajankohtaisia, ohjaajat toteavat.
Marttilan mukaan pääkaupunkiseudun nuoret joutuvat kasvamaan liian nopeasti. Lapsuus kestää nykyisin vain vähän aikaa.
– Leikeistä siirrytään hyvin äkisti epämääräiseen hengailuun.
Lippispäiset pojat keskeyttävät ohjaajien pohdiskelut.
– Nyt ois hyvä keli mennä uimaan. Ja saunan vois laittaa!
Jaa tämä artikkeli: