Minä vai me?
Jokainen meistä syntyy paitsi yksilöksi myös eri yhteisöjen jäseneksi. Vähintäänkin kuulumme omaan perheeseemme, kuntaamme ja kansaamme. Kukaan ei väitä, että ihmisen pitäisi elää irrallaan perheestä ja vasta täysi-ikäisenä voisi sitten päättää, ketkä hänen vanhempansa ovat. Jollakin paikkakunnalla on myös elettävä pienestä pitäen eikä vasta aikuisena ryhdytä jonkun maan kansalaiseksi.
Yleensä ihmiset oppivat puhumaan vuoden parin iässä. Sitten sitä pälpätystä omalla äidinkielellä riittääkin enempi tai vähempi. Emme me vasta aikuiseksi tultuamme valitse kieltä, jota puhumme. Samoin syömme ja puemme päällemme jotain jo ennen täysi-ikäisyyttä. Jo lapsena myös käyttäydymme jotenkin, meihin kasvaa jotkut arvostukset ja moraalikäsitykset. Elämä ei ala vasta aikuisena, lapsuus ja nuoruus ovat jo mitä väkevintä aikaa, täyttä ihmisen elämää.
Vanhemmille on annettu suuri valta ja vastuu siitä, miten lastansa hoitavat ja mihin häntä ohjaavat. He päättävät muun muassa mitä lapsi syö ja mitä tällä on päällänsä, ensin kokonaan ja vähitellen lapsen kasvaessa yhdessä hänen kanssaan. Vanhemmat ohjaavat lapsen eettistä suuntaa ja muuta arvopohjaa.
Myöskään uskonnollisen elämä ei ala vasta aikuisena. Lapsella on oma tapansa uskoa ja suhteensa Jumalaan jo pienestä pitäen. Hän voi rukoilla, veisata, osallistua hartauteen ja niin edelleen. Usko ei ole aikuisena tehtävä aatteellinen päätös tai ratkaisu, vaan osa elämän kokonaisuutta, johon meillä on oma suhteemme lapsuudesta lähtien. Uskonto on yksi asia muiden joukossa, johon vanhemmat vaikuttavat. Kasvatamme lapsiamme vakaumuksemme ja arvojemme mukaisesti niin uskon kuin muidenkin asioiden suhteen. Niin pitääkin olla.
Yksilöllisyyden ja järjen ylikorostus on kaventanut elämäämme. Kaikki ei ole vain kylmästi pääteltävissä ja ratkaistavissa. Monet asiat kasvavat meihin elämän myötä toisten ihmisten yhteydessä. Meidän ei myöskään tarvitse olla kaikessa vain omassa varassamme. Yhteisöt, joiden jäseniä olemme kantavat ja tukevat meitä. Uskokaan ei ole vain yksilön pään ja päätöksen asia, se liikkuu myös sydämen tasolla ja elää yhteisön keskellä. Siksi meillä on kirkko, jonka jäseneksi saa tulla jo pienestä pitäen.
Seppo Simola, päätoimittaja
Jaa tämä artikkeli: