Minän kuolema ei pelota

Minän kuolema ei pelota

Käsitteeseen minuus liitetään usein negatiivisia määreitä, kuten itsekkyys, itserakkaus, narsismi. Empatia ehkä parhaiten edustaa edellä mainittujen ilmiöiden vastakohtaa. Muita ovat uhrautuvaisuus, epäitsekkyys ja ihmisrakkaus.

”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Raamattukin hyväksyy, että rakastamme itseämme. Mutta mitä selkeämmin tajuamme, että muillakin ihmisillä on oma minuutensa, sitä kauniimpi on omamme.

Kokevatko eläimetkin minuuden? Useat lajit ovat vanhempia kuin homo sapiens. Esimerkiksi hyönteiset ovat käyttäneet tarkoituksenmukaiseen kehitykseensä miljoonia vuosia. Ehkä niille on kehittynyt minä-käsitteen tilalle voimakas me-henki. Niillä tuntuu olevan telepaattinen yhteys toisiinsa. Empatia on niin voimakas, että ne ovat valmiit uhraamaan henkensä suojellakseen yhteisöään.

Mitä minuus siis on? Se lienee henkeen, sieluun ja itse elämään liittyvä käsite. Voimme olla eri mieltä, säilyykö se kuoltuamme, vai kuoleeko se fyysisen olemuksemme mukana. Ehkä voimme ottaa esimerkkiä hyönteisistä ja iloita siitä, että vaikka ”minä” kuolee, ”me” jää eloon.

Eero Oulasvirta

Jaa tämä artikkeli: