Minua käytettiin hyväksi

• 19.01.2015 13:15

Löysin lapsena Pelastusarmeijan, ja se tuntui heti kodilta. Niinpä liityinkin nuoreksi sotilaaksi 80-luvun lopulla. Olin silloin 11-vuotias. Elin elämäni onnellisinta aikaa ja lauloin: ”parhainta on elää Jeesukselle nuoruuden keväässä…”. Haaveenani oli tulla kokopäiväiseksi Pelastusarmeijan työntekijäksi. Pian sen jälkeen jouduin kuitenkin seksuaalisen ahdistelun ja hyväksikäytön uhriksi, tekijänä kapteeni.

Kerroin tapahtuneesta välittömästi vanhemmilleni, jotka ottivat yhteyttä johtajapariskuntaan. Tapaus käsiteltiin suljetuin ovin ilman minua. Johtopäätöksenä oli, että olin itse vietellyt miehen ja siten antanut luvan kosketteluun! Asia jäi siihen, vaikka kyseisen henkilön vaimo oli jälkeenpäin tunnustanut äidilleni tietävänsä puolisonsa ”heikkoudesta”.

Otin tapahtuneen esille vielä lasten hiihtoleirillä. Paikalla oli Pelastusarmeijan nuorisotyöntekijöitä ja johtoa. Heidän kantansa asiaan oli, että minulla on vilkas mielikuvitus ja keksin ”tarinoita”. Näin lyötiin syvälle sisimpääni jo lapsena ”huonon ja syntisen naisen” leima.

Tästä kaikesta on jo vuosia, mutta ahdistus ei häviä, vaikka kuinka olen päättänyt antaa anteeksi ja unohtaa. Koko aikuiselämääni on varjostanut häpeä, syyllisyys ja ajatus omasta huonoudesta. Olen sietänyt jopa väkivaltaa ajatellen, että jotenkin ansaitsen sen.

Tunne epäoikeudenmukaisuudesta nousi pintaan, kun kuulin tuttavaperheelleni Amerikassa tapahtuneen vastaavanlaista. Tekijä sai kymmenen vuoden vankeustuomion, pakkoterapiaa ja lähestymiskiellon alaikäisiin. Tämä antoi näkökulmaa asian vakavuuteen. Tähän asti olenkin sokeasti uskonut valheeseen omasta syyllisyydestäni. Vasta viime aikoina olen terapian avulla alkanut tajuamaan, että ehkä en edes ollut ainoa uhri.

Haavoittunut sotilas