Missä kulkevi lapsosen tie?
Eerikan raju kohtalo puhuttelee koko Suomea. Kahvipöydissä huokaillaan, miten yksin tämä lapsi onkaan jätetty. Me kysymme toisiltamme yhä uudelleen, miten tämä oli mahdollista. Kuinka pitkään lastensuojelun asiakkaana ollut tyttö on voitu ilmoituksista ja ulkopuolisten vakavasta huolesta huolimatta palauttaa kotiin, jossa sadistinen väkivalta lopulta tappoi hänet?
Sosiaali- ja terveysministeriön väliraportissa 2012 Toimiva lastensuojelu esitetään monia Lastensuojelussa todettuja epäkohtia ja parantamisen paikkoja. Esiin on nostettu muun muassa eri organisaatioiden välisen yhteistyön parantaminen sekä resurssien ja pätevien sosiaalityöntekijöiden lisääminen.
Turun yliopiston Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta vastasi sosiaalityöntekijäpulaan lisäämällä sosiaalityön aloituspaikkoja.
Olisin odottanut Helsingin yliopiston tekevän samoin. Toisaalta on todettava, ettei muodollinen pätevyyskään aina takaa ammattitaitoa. Olen kohdannut kentällä myös koulutuksellisesti päteviä sosiaalityöntekijöitä, joiden toiminta on lievästi ilmaistuna nostanut kulmakarvani pystyyn.
Lastensuojelun arki on haastavaa ja vaatii koulutuksen lisäksi hyvää itsetuntemusta, kykyä arvioida tilanteita sekä läheltä että etäisyyden päästä. Tarvitaan kykyä hahmottaa kokonaisuuksia, kuulla niin asiakkaan kertomusta kuin muiden ammattilaisten kokemusta.
Lastensuojelun kohdalla kiistelty normaaliuden käsite on välttämätön joskaan ei täysin joustamaton. Jonkinlainen riittävän hyvän vanhemmuuden universaali mittari on oltava olemassa ja sitä on kyettävä peilaamaan asiakaskohtaamisissa ilman syyllisyyttä vallankäytöstä. Psykologisten testien käyttäminen sosiaalityön valintakokeessa voisi olla hyvä ratkaisu.
Koulutuksessa tulisi myös painottaa enemmän käytäntöä sekä lisätä harjoittelujaksoja ruohonjuuritason työn parissa niin, että opiskelijoille karttuisi kokemusta ja tuntumaa muustakin kuin virkamiehen näkökulmasta.
Johanna Matikka
Jaa tämä artikkeli: